Vuosi Nomsaa ja kahdeksan Hippaa

Neiti 234 eli Nomsa täytti vuoden huhtikuun 23. päivä ja Hippa mahtavat kahdeksan vuotta 3. toukokuuta, joten molempien synttärit voi hyvin käsitellä yhdessä julkaisussa.

Kuopus on virkeä ja iloinen, hieman jääräpäinen mutta ihastuttava persoona. Se on äärettömän laumavetoinen yksilö. Vieraita kohtaan Nomsa on aluksi varautunut, mutta kun ystävystyy, tekee sen täysillä. Ihan kuin kaiken muunkin.

Nuoren koiran epävarmuus näyttäytyy koira- ja ihmiskohtaamisissa melko samanlaisena hyökkäys on paras puolustus -tyylinä, mutta rauhoittuu saman tien kun huomaa, ettei tilanne ole niin vakava kuin miltä ensisilmäyksellä äkkinäinen maalaistollo luulisi. Onneksi olemme törmäilleet mukaviin koiriin, jotka ovat ottaneet hulluttelut rennolla asenteella. Lisää vaan niin hyvä tulee.

Treenirintamalla olen repinyt haivenia päästä, kun ei homma etene. En vain osaa palkata oikealla tavalla ja siinä turhautuu sekä koira että ohjaaja. Muutama päivä sitten Mari kysyi treenaamaan läheiselle ruohokentälle ja siellä valaistuin. Ehkä saan opetettua Nomsalle minun kanssa tekemisen iloa ja sen myötä muitakin järkeviä asioita. Ei ole ainakaan burn out vaivannut, pikemminkin luonnonlapsena on elänyt hän.



Hippa juhli synttäreitään etuajassa Josepan Vappumätsärissä. Ei me loppukisaan selvitty, mutta leluja ja nameja tuli ja se oli ainakin Hipan mielestä pääasia.


Hipan elämä menee tasaista tahtia. Se nauttii äärettömän paljon Nomsan seurasta ja leikit ovat melko rajuja ja kulku vauhdikasta.

Valitettavasti terveysongelmaa on ilmaantunut Hippiksen osalle. Kerron siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla