Musti

 

Meille muutti Nomsan tyttärentytär Musti jo aikaa sitten. Se syntyi tammikuussa ja vaikka aikomus ei ollut ottaa pentua, universumi päätti toisin ja tämä oli jossain kaukana ja kauan sitten tarkoitettu tapahtuvaksi. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä. Musti on mahtava ja reipas tapaus.

Musti on tätä kirjoittaessa 7 kuukauden ikäinen ja on saanut lisänimen Iloinen koira. Semmoinen se on. Ihan pikkupennusta lähtien sen mottoja ovat olleet "ilon kautta" ja "mitäpä tuosta". Se menee mihin tahansa tilanteeseen häntä heiluen ja jos joku kolaus - fyysinen tai psyykkinen - tapahtuu, se ravistaa turkkinsa ja jatkaa toimintaa. Ei paljon hetkauta asiat. 

Musti kulkee autossa yhtä hiljaisena kuin Nomsa. Se on hallilla yhtä hiljaisena kuin Nomsa. Se korottaa äänensä, sanoo "twiip, twiip" vain kun on pissahätä tai joku harmitus päällä. Osaa kyllä myös haukkua.

Otin Mustin agitreeneihin mukaan jo heti pienenä ja siellä ollaan tehty kujakeppejä ja siivekkeen kiertoa, mitä nyt ipanatason koiran kanssa voi tehdä. 

Pääasialliseksi harrastukseksi on muotoutunut paimennus. Menimme juhannuksen jälkeen kasvattajaleirille Kuttukuuhun. Nomsa kävi siellä alle vuoteisena taipparit suorittamassa ja sen jälkeen kävimme pari kertaa Pian luona Kiteellä treenaamassa, mutta ei se edistynyt. 

Nyt tuli tunne, että haluan vielä Nomsankin kanssa kokeilla paimennusta ja se kannatti. Sinikan tyyli puri. Nomsa oli aivan kotonaan lampaitten kanssa, mutta niin oli silloin viisikuinen Mustikin.

Ensin mentiin niin, että Sinikka kulki edellä ja opasti minua, joka tuli lauman perässä ja Sinikan koirat Ava ja Era opastivat omia koiriani kumpaakin omalla vuorollaan. Jo toisena paimennuspäivänä yllätys oli suuri kun ihana koutsimme lykkäsi minulle lällärin kouraan ja sanoi, että ota molemmat koirasi ja alkakaa painua. 

Siinä me laumaa kuljetettiin kuin vanhat tekijät konsanaan. Musti oli rauhallisella olemuksellaan ansainnut lampaiden kunnioituksen ja teki töitä. Erään kerran lampaat päättivät jäädä syömään eikä Nomsalla ollut käskystä huolimatta voimaa käydä hakemassa ne liikkeelle. Musti keräsi jostain DNA:nsa sopukoista tiedon, kiersi lauman nätisti sopivalla etäisyydellä, sai sen liikkeelle ja sanoi Nomsalle: "Katso, näin helppoa tämä on!" 

Jatkoin työskentelyä tippa linssissä. Uskomattomia olentoja ovat nämä. 

Sinikan loppukaneettina oli toteamus: "Ei sulla mitään harrastuskoiria ole. Sulla on työkoirat."

Ai että! 

Minulla on ollut aussieita vuodesta 2003 ja nyt ovat menossa numerot 3 ja 4. Kiitos Miimille tästäkin koirasta!