Ei kai vaan... toivottavasti ei
Hippiksellä on hieman ongelmaa kropan kanssa. Iän puolesta se ei vielä
vanha ole, mutta on vain alkanut jäykistyä puolelta jos toiseltakin. Muutama viikko
sitten se alkoi ontua milloin etusta, milloin takasta. Lenkille lähtee
mielellään ja vauhtia piisaa, mutta rasituksen jälkeisen levon jälkeen ei meinaa
päästä ylös ja se on jo hälyttävää. Samoin kropan asento, joka
muistuttaa Jatsin köykyssä kulkenutta olemusta.
Mari huomasi saman maanantai-illan treeneissä ja omien kokemusten perusteella suositteli akupunktiota. Onneksi asia järjestyi nopeasti ja tänä aamuna vein Hipan Sormusen Soilen käsittelyyn.
Rintarangassa on kireyttä ja lannerangassa selkeää kipua. Etureidet ovat pahasti jumissa, koska selän notkistaminen sattuu ja venyttely on jäänyt vähälle.
Selkää ei ole kuvattu vuoden 2011 jälkeen, jolloin se oli kunnossa. Nyt uuteen kuvaukseen on syytä, ettei tarvitse arvailla vian laatua sen enempää. Spondyloosi jo pelkkänä sanana heiluu kuin irvistelevä peikko mielen takamailla muistuttamassa menneestä.
Kuvaamisen lisäksi Soile suositteli kunnon kipulääkityskuuria akupunktion rinnalle, ettei kipu pääse kroonistumaan ja koira alkaa taas liikkua paremmin.
Hippa suhtautui Soileen aluksi varautuneesti, mutta hyväksyi tilanteen pian ja niin päästiin itse asiaan. Hippa vastasi hoitoon tosi hyvin. Neulojen pisto ei näyttänyt tuntuvan yhtään ja kun ne olivat paikoillaan, silmä alkoi luppasta. Ihan uneen asti ei passannut itseään päästää. Hyvänen aika sentään, mammahan saattaa vaikka kadota sinä aikana ja se olisi katastrofi.
Neulat pois ja koira ylös. Silmä oli kirkastunut ja kivut poissa! Nyt seuraillaan miltä olo ja elo tuntuu, ja sitten uusi käsittely parin-kolmen viikon kuluttua.
Mari huomasi saman maanantai-illan treeneissä ja omien kokemusten perusteella suositteli akupunktiota. Onneksi asia järjestyi nopeasti ja tänä aamuna vein Hipan Sormusen Soilen käsittelyyn.
Rintarangassa on kireyttä ja lannerangassa selkeää kipua. Etureidet ovat pahasti jumissa, koska selän notkistaminen sattuu ja venyttely on jäänyt vähälle.
Selkää ei ole kuvattu vuoden 2011 jälkeen, jolloin se oli kunnossa. Nyt uuteen kuvaukseen on syytä, ettei tarvitse arvailla vian laatua sen enempää. Spondyloosi jo pelkkänä sanana heiluu kuin irvistelevä peikko mielen takamailla muistuttamassa menneestä.
Kuvaamisen lisäksi Soile suositteli kunnon kipulääkityskuuria akupunktion rinnalle, ettei kipu pääse kroonistumaan ja koira alkaa taas liikkua paremmin.
Hippa suhtautui Soileen aluksi varautuneesti, mutta hyväksyi tilanteen pian ja niin päästiin itse asiaan. Hippa vastasi hoitoon tosi hyvin. Neulojen pisto ei näyttänyt tuntuvan yhtään ja kun ne olivat paikoillaan, silmä alkoi luppasta. Ihan uneen asti ei passannut itseään päästää. Hyvänen aika sentään, mammahan saattaa vaikka kadota sinä aikana ja se olisi katastrofi.
Neulat pois ja koira ylös. Silmä oli kirkastunut ja kivut poissa! Nyt seuraillaan miltä olo ja elo tuntuu, ja sitten uusi käsittely parin-kolmen viikon kuluttua.
Kommentit