Lehmät talvipeltoon

Black friday on ollut todella black week, mutta meidän kohdalla eri tarkoituksessa kuin mainoksissa. Sitä Matkahuollon kautta kulkevan tavaran määrää ei kukaan kuolevainen osaa kuvitella! Alennusprosenttikiimassa kirppuilevan kansan pakettihimon tyydyttäminen vie kaiken ajan pimeästä pimeään ja kaiken tämän keskelle iski vielä flunssanpoikanen. En ole yli kahteen vuoteen ollut kipeänä ja taas muistui mieleen, miten kamalaa se on, mutta onneksi tauti ei yltynyt pahaksi. Buranan voimalla painettiin kaasua.

Eilen pilkahti aurinko ja olo alkoi olla melkein normaali. Heti aamun lääkelenkin jälkeen ampaisin koirien kanssa ulos ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan. Vanha palvelijani Canon 7D simahti jo jokin aika sitten eikä ole ollut varaa hankkia uutta. Onneksi isäntä on canonisti myös, joten lainasin hänen pikkurunkoaan. Sillä pärjää hyvässä valossa hyvällä putkella vallan mainiosti ja tuloksena oli kelpo otoksia.

Mukava naapurini tuskin pahastuu ruokohelpipeltonsa verottamisesta, joten suuntasimme pellolle lähinnä sen värin vuoksi. Nomsa ainakin maastoutuu mukavasti aamun lämpimässä valossa korsien sekaan.

 "Minullako muka isot korvat? Phh, kateellisten panettelua!"

Hipan nuoruudenaikainen "onks karvat hyvin, näkyykö korvat" -asenne on mennyttä kalua. Nykyään se suhtautuu kuvaukseen epäluuloisesti, lähinnä jatsimaisella "voitko heivata kamerasi vaikka Viinijärveen" -asenteella.

Nomsa sen sijaan jatkaa edesmenneen ilveilijän ilmeikkyyttä.

"Tuo heinä näyttää hyvältä."

 "Hmm, onpa tiukassa!"

"Ja äärettömän sitkeää! Hyvää silti, syön."

Onnea on mennä yhtä jalkaa parhaan kaverin kanssa.