Meillä painitaan taas!
Hippa on kärsinyt selän jäykkyydestä ja epämääräisistä kivuista jo pitemmän aikaa. Toissa talvena, kun harrastimme rallya aktiivisemmin, käytin koiran hierojalla ja se paransi tilannetta huomattavasti. Sittemmin olen välillä lääkinnyt, välillä hieronut itse ja vointi on ollut vaihtelevaa. Kivun huomasi myös siitä, että takajalan nostaminen esimerkiksi kynnenleikkuun yhteydessä eli vain toisella takasella seisominen on ollut vaikeaa.
Kuluneena kesänä sattui jotain ja Hipan kunto kertakaikkiaan romahti. Autosta hypättyään Hippa jäi istumaan ja siitä kun pääsi liikkeelle, ontui takajalkaansa. Aikansa meni ja toipui, mutta jäykkyys jatkui eikä se enää halunnut hypätä itse autoon eikä sieltä alas. Onneksi on köykäinen nosteltava.
Vein sen Soile Sormuselle akupunktiohoitoon, ja koska Soile on myös eläinlääkäri, hän osasi katsoa kipukohdat tarkkaan. Toisessa takajalassa oli huomattavasti heikommat lihakset kuin toisessa. Siinä selitys em. toispuoleisuudelle.
Neulat ja kipulääke helpottivat oloa, mutta en osannut lääkitä tarpeeksi tehokkaasti ja homma jäi ikään kuin puolitiehen. Pahin tapaus sattui erään kerran lenkillä, kun Hipalta meni lähes jalat alta. Se hoippui kuin halvaustilassa, perä heittäen sinne tänne. Tätä ei kestänyt kauan, mutta kamalaa katsottavaa se oli. Kohtauksen jälkeen Hippa juoksenteli taas ihan normaalisti. Ilmeisesti joku hermo oli hetkellisesti melko pinteessä.
Kiire on huono syy jättää eläimet hoitamatta, mutta lopulta 21. syyskuuta pääsin viemään Hipan Martinalle kuvattavaksi. Johan alkoi valjeta.
Selässä T12-T13 välissä on selkeä spondyloosimuutos, mikä ei ole kipujen syy vaan varsinaisen vian seuraus. Martinan diagnoosi oli välilevyrappeuma, jonka takia keho on alkanut rakentaa suojaavaa siltaa nikamaväliin.
(Klikkaa kuvaa, näkyy isompana)
Tuommoiset luupiikit eivät kasva hetkessä, joten jo aikaa sitten on jotain mahdollisesti sattunut ja kivuliaisuus vähitellen lisääntynyt. Hippa on kärsinyt hiljaa kuten koirilla on tapana tehdä. Valitettavasti. Mitäpäs sitä mammalle vaivojaan valittamaan.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Tuota yhtä kohtaa lukuunottamatta koira on niin priima kuin vain voi olla. Kaula- ja lanneranka sekä lonkat ovat supersiistit eikä LTV-muutoksista ole tietoakaan.
Hoito-ohjeeksi saimme kipulääkettä, fysioterapiaa ja lepoa. Parisen viikkoa lääkitsin ja jätin tropit tauolle, jota on nyt kestänyt ainakin viikon verran. Hippa on ollut iloinen ja virkeä, sekä lääkityksen aikana että sen jälkeen. Vauhtia on piisannut Nomsan kanssa kaahatessa.
Kaiken hyvän lisäksi Miimi alkoi houkutella meitä rallykisoihin tämän kuun loppupuolelle ja mitäs hullu muuta tekee kuin on yllytettävänä. Aloitimme Nomsan kanssa agilityn alkeiskurssin ja viikko sitten otin Hipan mukaan. Jos kerta kisoihin aiotaan, kannattaa vähän tsekata, mitä osataan. Typy oli aivan liekeissä! Vaikka rally on lajina sieltä keveimmästä päästä, pieni huoli oli kipeytymisestä eikä se ollut aiheeton. Seuraavana päivänä Hippa ärtsyili Nomsalle syyttä suotta, kuten se tekee jos selkä vihoittelee. Hieroin sen heti, ja vaikka en ekspertti olekaan, se riitti. Vointi palasi heti hyväksi.
Myös eilisiin treeneihin otin Hipan mukaan ja hieroin sen heti kotiin palattua. Yön levon ja työpäivän aikaisen makailun jälkeen Hippis on taas virkeä ja Nomsa iloinen kun isosisko on kunnossa. Kiva katsoa, kun ne jytältävät tuossa lattialla keskenään. Leikki käy kun kivut ovat poissa.
Kuluneena kesänä sattui jotain ja Hipan kunto kertakaikkiaan romahti. Autosta hypättyään Hippa jäi istumaan ja siitä kun pääsi liikkeelle, ontui takajalkaansa. Aikansa meni ja toipui, mutta jäykkyys jatkui eikä se enää halunnut hypätä itse autoon eikä sieltä alas. Onneksi on köykäinen nosteltava.
Vein sen Soile Sormuselle akupunktiohoitoon, ja koska Soile on myös eläinlääkäri, hän osasi katsoa kipukohdat tarkkaan. Toisessa takajalassa oli huomattavasti heikommat lihakset kuin toisessa. Siinä selitys em. toispuoleisuudelle.
Neulat ja kipulääke helpottivat oloa, mutta en osannut lääkitä tarpeeksi tehokkaasti ja homma jäi ikään kuin puolitiehen. Pahin tapaus sattui erään kerran lenkillä, kun Hipalta meni lähes jalat alta. Se hoippui kuin halvaustilassa, perä heittäen sinne tänne. Tätä ei kestänyt kauan, mutta kamalaa katsottavaa se oli. Kohtauksen jälkeen Hippa juoksenteli taas ihan normaalisti. Ilmeisesti joku hermo oli hetkellisesti melko pinteessä.
Kiire on huono syy jättää eläimet hoitamatta, mutta lopulta 21. syyskuuta pääsin viemään Hipan Martinalle kuvattavaksi. Johan alkoi valjeta.
Selässä T12-T13 välissä on selkeä spondyloosimuutos, mikä ei ole kipujen syy vaan varsinaisen vian seuraus. Martinan diagnoosi oli välilevyrappeuma, jonka takia keho on alkanut rakentaa suojaavaa siltaa nikamaväliin.
(Klikkaa kuvaa, näkyy isompana)
Tuommoiset luupiikit eivät kasva hetkessä, joten jo aikaa sitten on jotain mahdollisesti sattunut ja kivuliaisuus vähitellen lisääntynyt. Hippa on kärsinyt hiljaa kuten koirilla on tapana tehdä. Valitettavasti. Mitäpäs sitä mammalle vaivojaan valittamaan.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Tuota yhtä kohtaa lukuunottamatta koira on niin priima kuin vain voi olla. Kaula- ja lanneranka sekä lonkat ovat supersiistit eikä LTV-muutoksista ole tietoakaan.
Hoito-ohjeeksi saimme kipulääkettä, fysioterapiaa ja lepoa. Parisen viikkoa lääkitsin ja jätin tropit tauolle, jota on nyt kestänyt ainakin viikon verran. Hippa on ollut iloinen ja virkeä, sekä lääkityksen aikana että sen jälkeen. Vauhtia on piisannut Nomsan kanssa kaahatessa.
Kaiken hyvän lisäksi Miimi alkoi houkutella meitä rallykisoihin tämän kuun loppupuolelle ja mitäs hullu muuta tekee kuin on yllytettävänä. Aloitimme Nomsan kanssa agilityn alkeiskurssin ja viikko sitten otin Hipan mukaan. Jos kerta kisoihin aiotaan, kannattaa vähän tsekata, mitä osataan. Typy oli aivan liekeissä! Vaikka rally on lajina sieltä keveimmästä päästä, pieni huoli oli kipeytymisestä eikä se ollut aiheeton. Seuraavana päivänä Hippa ärtsyili Nomsalle syyttä suotta, kuten se tekee jos selkä vihoittelee. Hieroin sen heti, ja vaikka en ekspertti olekaan, se riitti. Vointi palasi heti hyväksi.
Myös eilisiin treeneihin otin Hipan mukaan ja hieroin sen heti kotiin palattua. Yön levon ja työpäivän aikaisen makailun jälkeen Hippis on taas virkeä ja Nomsa iloinen kun isosisko on kunnossa. Kiva katsoa, kun ne jytältävät tuossa lattialla keskenään. Leikki käy kun kivut ovat poissa.
Kommentit