Erään hölmön selviytymistarina

Se hölmö olen minä. 

Talvi 2026, pakkasta reippaasti, tuulta ei nimeksikään. Tämä ja sähköyhtiöitten käsittämätön politiikka nosti pörssisähkön hinnat huippulukemiin. Liityin pörssisähköön muutama vuosi sitten ja se oli hyvä idea. Välillä kiinnitin sähkön hinnan, enimmäkseen en. Viime talvi oli leuto ja sähkölaskuista selviytyi helposti pienilläkin tuloilla.

Toista on nyt. Syksy meni rahantulon tehostamisessa ja kaikki muu jäi taka-alalle. Olisi pitänyt tehdä kiinnitys, mutta kuinkas kävikään. Ei tullut mieleen moinen. Kilpailuttaminen kannattaisi, jos vaihdon voisi tehdä heti välittömästi. Siinä menee pari viikkoa ja samalla mittari rallattaa kuin marsu vauhtipyörässä.

Viime päivät ovat menneet vesiputkien sulattamisessa ja hoitolan pitämisessä asiakasystävällisen lämpimänä. Kyllä, kaikki tämä sillä yberkalliilla sähköllä. Ollaan Aten kanssa tilkitty ja eristetty kylmiä paikkoja sen minkä tässä tilanteessa on mahdollista. Valitettavasti tässä mörskässä se on tappelemista vastavirtaan kun kylmänhenki löytää tiensä joka paikkaan. Jos veden saa tulemaan sisään, täytyy pesuhuoneessa vielä varmistaa sen poistuminen. Ilmeisesti hiiret ovat rapistelleet eristeitä kun lattiakaivon vesilukko jäätyy. Saimme sen sulaksi ja lopulta pääsi saunaan. Tosin vesi piti kantaa vessasta, mutta mitäpä tuosta. Suihkun kohtalo mietityttää, koska pahimmassa tapauksessa se jäätyy rikki. Arvokas kapine sekin.

Näitä aamulla miettiessä ropsahti toivottomuuden kyynelvirta poskille. Miksi pitää ihmisen olla näin tyhmä? Olen kirjoittajaihminen ja numerot minulle aivan käsittämättömiä. Sitä ei normaalijärkinen voi tajuta, miten vaikeaa voi elämästään tehdä, kun ei vaan tajua jotain. Minulla se on nuo halvatun numerot. Nyt kun tarkemmin miettii, en ole koskaan oikein tiedostanut, mitä mikin maksaa ja onko se halpaa vai kallista. Asia konkretisoituu vasta siinä vaiheessa kun toisessa kädessä on sähkölaskun iso summa ja toisessa verkkopankin huomattavasti pienempi saldo. Miten tämmöinen tollo voi olla yrittäjä? Sitä tässä on itsekin ihmetellyt.

Miten ihmeessä voi selvitä, kun (kylmä) seinä on vastassa joka puolella? Onneksi nenä alkoi vuotaa, joten piti vetää henkeä niistääkseen. Siinä palautui mieleen hengittämisen tärkeys, ja siihen keskittyessä ajatus alkoi luistaa valoisampaan suuntaan. Sen sijaan mitä minulla ei ole, aloin laskea kaikkia niitä asioita, mitä minulla tällä hetkellä on.

Minulla on vessa, jonne tulee sekä kylmä että kuuma vesi. Siellä on myös toimiva pyykkikone.

Minulla on vapaus säästää sähkömittarin laakereita. Kun tulot ovat rajalliset, rajoitetaan menoja niin paljon kuin mahdollista. Pois päältä joka ikinen vähänkin joutava sähkölaite.

Minulla on leivinuuni ja puuhella. Tuikkasin hellaan tulet ja keitin aamuteen siinä. Samalla kuumensin isossa kattilassa vettä tiskaamista varten. Kuka nykyaikana semmoista tekisi? Se, jonka tiskikone on jäätyneen vesiputken uhri. Veden lämmittäminen puulla säästää siinäkin sen kallisarvoisen mittarin juoksuaskeleita kun kuumavesivaraajan ei tarvitse tehdä asiaa puolestani.

Kaikkea tätä touhutessa mieli valostui lisää. Aamupalan syötyäni aloin järjestellä astioita ja nautin tiskaamisesta. Koukuttava somen selaaminen turruttaa mielen, kun taas käsillä puuhaaminen saa ajatuksen kulkemaan. Ja tiedättekös, mikä oivallus siinä samalla tuli? Kun kuivauskaapista loppui tila, se ikivanha, edelleen hyvin toimiva ja itsensä jo moneen kertaan maksanut tiskikone toimii kuivatuspaikkana käsitiskille.

Miksi sitten kerron kaiken tämän ja teen itsestäni julkisesti naurunalaisen? Siksi, että sinä, rakas lukija, saatat joskus tuntea itsesi yhtä tomppeliksi. Muista, että se on vain senhetkinen tunne, pelkkä mielesi temppu. Sitä vastaan voi taistella ja kouluttaa mieltään mielekkäämpään suuntaan. Asioitten tarkastelu eri puolilta kannattaa.

Kiitin tätäkin romahdusta ja sitä, mihin se ajatukseni johti. 

 

Mielensä rohkaisua ei ole miettiä, että aina jollain menee vähän huonommin. Mielen rohkaisua on se ajatus, että vain minä voin saattaa asiani menemään paremmin.