Vanhanajan talvi
Semmoinen kuin oli lapsena aina. Joko kylmä tai tajuttoman kylmä. Jos ei ole kovin kylmä, sataa lunta. Joulun kieppeillä alkoi pakkasjakso ja sitä on riittänyt koko talven läpi. Tammikuun alussa oli se tajuttoman kylmä jakso, jolloin kaikki meillä jäätyi. Kannattaa asua vanhassa röttelössä. Tosin kun tarpeeksi kauan asuu, kaikkiin vikoihin tottuu ja niiden ratkaiseminen menee siinä sivussa.
Vesiputkien jäätymiskohdat on tiedossa ja helppo sulattaa. Pahempi ongelma oli pesuhuoneen viemärin jäätyminen. Kun vesi saatiin tulemaan suihkusta ja menemään viemäristä, huomattiin sekoittajahanan menneen rikki. Sieltä tuli vain kuumaa vettä, joten peseytyminen meni ämpäripelleilyksi. Eikä ehtinyt olla kovin montaa vuotta tämä värkki. Mikään ei nykyään kestä.
Löysin nettikauppapaikalta halvalla uuden, mutta vanhanmallisen hanan, semmoisen missä on ne pyöritettävät ruuvit kuumalle ja kylmälle vedelle. Ähäs, johan loppui sekoittajan kanssa leikkiminen. Se oli Juuassa, joten pyysin kauniisti Juuan kuskia, josko toisi sen tullessaan. Toi, asensimme paikoilleen ja hyvin pelitti. Noin kuukauden verran, kunnes hajosi sekin. Soitin putkimiehelle, jolla oli jäänyt ylimääräiseksi kunnollinen termostaattihana. Sekin irtosi kohtuuhinnalla ja nyt toimii.
Autot ovat toimineet tosi hyvin pakkasesta huolimatta ja tarpeeksi kun työntää puuta uuniin, pysyy jollain tavalla toimintakykyisenä itsekin. Oikeastaan tosi hyvällä mielellä olen ollut koko talven, joten oma pää on kutakuinkin kunnossa.
Nomsa-parka paleli kovempien pakkasten aikaan, vaikka kuinka puki vaatetta ulkoilua varten. Lenkit olivat tyyliin muutaman sadan metrin kipaisuja ja hieroin koiraa joka ilta, että kykeni liikkumaan edes jollain tavalla. Koirahieroja Satu huolehtii tarkemmasta huollosta. Hyvä kun on ammattilaisia olemassa.
Nyt eletään helmikuun loppupuolta ja on suvikeli. Jokohan talven selkä alkaa olla taittumassa? Tuskin mittari painuu enää sinne -30 asteeseen. Tai edes lähelle sitä.
Kommentit