Hakemistohuijareita riittää joka lähtöön
Viime viikolla soitti taas vaihteeksi varsinainen veijari.
"Yritys- ja luottotietojärjestelmästä päivää! Meillä olisi tämmöinen palvelu tarjolla, että pikkusummalla saisit yrityksen luottotiedot julkisuuteen ja niitä saisi ilmaiseksi hakea jos haluaa tietoa yrityksestäsi. Että mitenkäs olis, pannaanko pakettiin?"
"Niin että mitä häh?"
Miekkonen selitti uudestaan aivokääpiölle "yrittäjälle", joka oli ällistynyt sulavasanaisesta vuodatuksesta. Tarkisti siinä samalla että nimet, osoitteet, Y-tunnukset, auton kilometrimäärät, kengännumerot ja muut henkiset tasapainot tai sen puutteet täsmäävät hänen tietojensa kanssa.
"Niin mistäs sinä olitkaan?"
"Yritys- ja luottotietojärjestelmästä. Sieltä voit selata minkä tahansa yrityksen tietoja ilmaiseksi."
"En minä kyllä tarvitse tuommoista palvelua."
"Niin mutta onhan se äärimmäisen tärkeää, että tiedot ovat saatavissa."
"Niin mutta kun jos haluan tietää jostain jotain, sen kun googletan ja ensimmäiseksi tulee linkki Kauppalehden sivuille ja sieltä saa sitä tietoa."
"Kyllä kyllä, mutta se maksaa!"
Keskustelun tässä vaiheessa aloin miettiä, että kumpi meistä nyt on se tyhmä. Alussa mainittu "pikkusumma" oli oikeasti useita kymppejä per kuukausi eli vuositasolla laskettuna järjetön määrä rahaa.
Miksi haluaisin maksaa itseni kipeäksi, että joku kyylääjä saisi niin sanotun yritykseni tietoja käsiinsä? Ketä kiinnostaa? Ja jos niin kiinnostunut tyyppi jostain hevonkatinkuusesta kömpii ilmoille, hän todennäköisesti maksaa siitä lystistä, että saa tietää minusta kaiken. Niin minä ainakin tekisin, mutta vielä toistaiseksi niin ei ole käynyt.
"Tämä on vissiin nettipalvelu. Mikä se sivu on?" kysyin miekkoselta.
"Ylj.fi."
"Mikäs sinun nimi on?"
. . .
Tulipas hiljaista.
"Noo... Mihinkäs te minun nimeä tarvitsette?"
Ahaa, nyt alettiin jo ihan teititellä. Kiitos vaan, tunnen itseni vain vanhaksi, mutten sen arvokkaammaksi.
"Haluaisin vaan tietää kenen kanssa juttelen. Onhan se kohteliastakin. Minä olen Hanna kuten jo tiedätkin, kuka sinä olet?"
Tämä vaihe kesti niin pitkään, että lukijat kyllästyvät jos alan toistaa joka sanan. Sanottakoon sen verran että tiukassa oli ennen kuin tyyppi muisti etunimensä ja vielä piti puristaa, että sukunimikin palautui mieleen.
"Asia selvä. Soitapa ensi viikolla uudestaan niin mietiskelen vähäsen!"
Nyt eletään jo keskiviikkoa, eikä ole soittanut. Äkkiä voisi luulla, ettei poikaparka ollutkaan ihan rehellisellä asialla.
Aloin mietiskellä asiaa saman tien eli menin hänen Tätä Ilman Et Tule Toimeen -nettisivulleen.
Laitoin hakuun satunnaisia yrityksiä ja niiden kohdalla jotka sieltä yleensä löytyi, ruutuun napsahti teksti: "Valitettavasti yrityskorttisi, jota haet, ei ole enää saatavilla tai omistaja ei ole sitä aktivoinut."
Niinpä. Halvalla ei saa hyvää ja ilmaiseksi ei sitäkään vähää.
YLJ ja YTJ näyttävät aika lailla samanlaisilta lyhennettä ja logoa myöten. Ero vaan on se, että YTJ on aito ja oikea Patentti- ja rekisterihallituksen sekä Verohallinnon yhteinen rekisteri ja sieltä kyllä löytyy tietoa ilman eri hintaa. Löysihän tuokin kaupparatsu minun tietoni ja kuulosti tietävän ihan kaiken.
Oppirahani minäkin olen maksanut, mutta kai se kantapää on aluksi paras paikka ajaa järkeä kalloon. Nykyään näihin osaa suhtautua oikealla tavalla ja jopa ottaa hupia irti heidän kiusaamisestaan.
"Yritys- ja luottotietojärjestelmästä päivää! Meillä olisi tämmöinen palvelu tarjolla, että pikkusummalla saisit yrityksen luottotiedot julkisuuteen ja niitä saisi ilmaiseksi hakea jos haluaa tietoa yrityksestäsi. Että mitenkäs olis, pannaanko pakettiin?"
"Niin että mitä häh?"
Miekkonen selitti uudestaan aivokääpiölle "yrittäjälle", joka oli ällistynyt sulavasanaisesta vuodatuksesta. Tarkisti siinä samalla että nimet, osoitteet, Y-tunnukset, auton kilometrimäärät, kengännumerot ja muut henkiset tasapainot tai sen puutteet täsmäävät hänen tietojensa kanssa.
"Niin mistäs sinä olitkaan?"
"Yritys- ja luottotietojärjestelmästä. Sieltä voit selata minkä tahansa yrityksen tietoja ilmaiseksi."
"En minä kyllä tarvitse tuommoista palvelua."
"Niin mutta onhan se äärimmäisen tärkeää, että tiedot ovat saatavissa."
"Niin mutta kun jos haluan tietää jostain jotain, sen kun googletan ja ensimmäiseksi tulee linkki Kauppalehden sivuille ja sieltä saa sitä tietoa."
"Kyllä kyllä, mutta se maksaa!"
Keskustelun tässä vaiheessa aloin miettiä, että kumpi meistä nyt on se tyhmä. Alussa mainittu "pikkusumma" oli oikeasti useita kymppejä per kuukausi eli vuositasolla laskettuna järjetön määrä rahaa.
Miksi haluaisin maksaa itseni kipeäksi, että joku kyylääjä saisi niin sanotun yritykseni tietoja käsiinsä? Ketä kiinnostaa? Ja jos niin kiinnostunut tyyppi jostain hevonkatinkuusesta kömpii ilmoille, hän todennäköisesti maksaa siitä lystistä, että saa tietää minusta kaiken. Niin minä ainakin tekisin, mutta vielä toistaiseksi niin ei ole käynyt.
"Tämä on vissiin nettipalvelu. Mikä se sivu on?" kysyin miekkoselta.
"Ylj.fi."
"Mikäs sinun nimi on?"
. . .
Tulipas hiljaista.
"Noo... Mihinkäs te minun nimeä tarvitsette?"
Ahaa, nyt alettiin jo ihan teititellä. Kiitos vaan, tunnen itseni vain vanhaksi, mutten sen arvokkaammaksi.
"Haluaisin vaan tietää kenen kanssa juttelen. Onhan se kohteliastakin. Minä olen Hanna kuten jo tiedätkin, kuka sinä olet?"
Tämä vaihe kesti niin pitkään, että lukijat kyllästyvät jos alan toistaa joka sanan. Sanottakoon sen verran että tiukassa oli ennen kuin tyyppi muisti etunimensä ja vielä piti puristaa, että sukunimikin palautui mieleen.
"Asia selvä. Soitapa ensi viikolla uudestaan niin mietiskelen vähäsen!"
Nyt eletään jo keskiviikkoa, eikä ole soittanut. Äkkiä voisi luulla, ettei poikaparka ollutkaan ihan rehellisellä asialla.
Aloin mietiskellä asiaa saman tien eli menin hänen Tätä Ilman Et Tule Toimeen -nettisivulleen.
Laitoin hakuun satunnaisia yrityksiä ja niiden kohdalla jotka sieltä yleensä löytyi, ruutuun napsahti teksti: "Valitettavasti yrityskorttisi, jota haet, ei ole enää saatavilla tai omistaja ei ole sitä aktivoinut."
Niinpä. Halvalla ei saa hyvää ja ilmaiseksi ei sitäkään vähää.
YLJ ja YTJ näyttävät aika lailla samanlaisilta lyhennettä ja logoa myöten. Ero vaan on se, että YTJ on aito ja oikea Patentti- ja rekisterihallituksen sekä Verohallinnon yhteinen rekisteri ja sieltä kyllä löytyy tietoa ilman eri hintaa. Löysihän tuokin kaupparatsu minun tietoni ja kuulosti tietävän ihan kaiken.
Oppirahani minäkin olen maksanut, mutta kai se kantapää on aluksi paras paikka ajaa järkeä kalloon. Nykyään näihin osaa suhtautua oikealla tavalla ja jopa ottaa hupia irti heidän kiusaamisestaan.
Kommentit