sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Lämpimän ilmaston tokoilua

Jaa, mainittakoon aluksi, että en olekaan kirjaillut ylös lokakuun tokoilua Pärnällä, josta Riikka Pulliainen antoi meille 129 pistettä. Saman kuin Shemeikka syyskuussa voivottelun korkkauksesta ja suunnittelin jo heittäväni hanskat tiskiin kun edistystä ei tapahtunut.

Olin jo ajat sitten ilmoittanut Jatsin Kuopioon, joten käytiin nyt kokeilumielessä katsomassa, heruisiko Marko Puraselta edes 130 pistettä.

Paikka on tähän mennessä käydyistä ihan paras, lämmin sisätila ja nurmimatto alla. Olosuhteita ei ainakaan voi syyttää kun rivi oli tämä:

Paikkamakuu 9,5
- Vaihtoi kankkua ja kampesi etutassua alleen. Perusasentoon nousu jäi vähän vajaaksi.

Seuraaminen 8
- Jos olisin ollut itseni tuomari, en olisi antanut näin hyvää siitä kamalasta haahuilusta.

Liikkeestä istuminen 0
- En tajua edelleenkään, miksi kotona voi istua rivakasti märkään maahan, mutta ei sille edellä mainitulle lämpimälle ruohomatolle. Jatsi varmaan luuli, että pidän sitä pilkkanaan. Tämähän on liian hyvää ollakseen totta, joten ei kannata ottaa vakavasti.

Luoksetulo 0
- Seisominen meni läpijuoksuksi ja maahanmeno liian hitaasti.

Ruutu 0
- Kun ei osaa niin ei. Mari kertoi vähän aikaa sitten hyvän vinkin, miten ruudun saisi opetettua kokonaan alusta uudelleen. Ehkä teen niin.

Hyppynouto 8,5
- Loppuperusasento oli kaikkea muuta kuin perus.

Metallinouto 9
- Pudotti aluksi, mutta nosti ja toi ilman eri käskyä. Tuomari varmaan antoi armoa kun nakkasin kapulan niin raivolla, että se asettui pomppujen jälkeen ihan seinän viereen. Hankala poimia matalalla olevan patterin alta (kai).

Tunnistusnouto 5
- Mälläystä ja eri käskyllä toi, mutta valikoi sentään oikean. Tässä Jatsi selin kääntyessäni kääntyi mukana, tosin pienellä viiveellä. Se ei ollut tarkoitus, koska - tarvitseeko sanoakaan - kyllä se kotona osaa.

Kauko-ohjaus 0
- Eteni reippaasti kaikki vaihdot.

Kokonaisvaikutus 7

Yhteensä 148 eli vähän edistystä edellisiin.

Puranen ei turhia jaaritellut eli ei antanut mitään suullisia arviointeja, joten nuo tulkinnat on kokonaan omia päättelyjäni. Tykkään silti tuomarista, koska hän pitää linjansa kaikkien kohdalla eikä anna lahjapisteitä.
"Sehän lämpeni mukavasti loppua kohti. Ehkä vähän liikaakin." oli Purasen kommentti meidän työskentelystä.

Mutta se mikä lämmitti mieltä tosi paljon oli se, miten moni ihminen tuli meidän suorituksen jälkeen ihastelemaan Jatsia.
"Sulla on ihana koira!"
"Voi että se tekee mahtavalla asenteella!"
"Ai niin vanha! No eipä uskoisi!"
Ja sitä rataa. Eli laulua, hyppyjä, pyörintää ja jatsimaisia kommentteja kehässä kuului siihen malliin, että yleisön viihtyvyys oli jälleen taattu.

Se mikä ei lämmittänyt mieltä ja suorastaan vihlaisi sydäntä oli Jatsin voihkaisu paluuhypyn alastulossa. Se näköjään sattuu, koska ei tuo koira turhasta valita. En ole hyppyyttänyt sitä treeneissä, koska se osaa hypätä entisestä muistista. Tämä pistää harkitsemaan, että kannattaako käydä edes kokeessa hyppyyttämässä kun se tuntuu noin tuskalliselta. Ajattelin sitäkin, että kaukkarit tulee noutojen jälkeen ja siinä maahan-seiso-maahan -vaihdot ovat olleet vaikeita alusta asti. Johtuneeko selän kipuilusta vai huonosta treenaamisesta, en ota kantaa. Syytä voi olla molemmissa.

Voi olla, että Jatsin kanssa harrastellaan tästä lähtien huvin vuoksi ja keskityn treenaamaan Hipan koekuntoon. Itse asiassa se on jo, mutta kokeeseen lähtemisen kynnys on eri juttu.

3 kommenttia:

Santsunen kirjoitti...

Viittikkö Hanna vinkata siitä ruudusta...tääl vähän hakataan päätä seinään sen asian kanssa. Pupi tajuu, tai on tajuavinaan, ja heti seuraavissa treeneissä voi juosta taas ihan mihin sattuu. Voe elämä tuota narttua :)

Hanna P kirjoitti...

Kysy Karpowin Marilta. Osaa selittää paljon paremmin kun mie, joka vasta harkitsen että teenkö sille yleensä jotain vai en.

Hanna kirjoitti...

Itsekin muistan parhaiten ensimmäisen EVL-kokeen katselusta sen tosi hyvällä mielellä työskennelleen vanhan englanninspringerspanielin. Vähän meni miten sattuu, mutta koiralla oli tosi kivaa koko ajan ja kuitenkin teki töitä ihan koko ajan.