Jos leikittäis että kaikki ois päinvastoin... Ei tartte leikkiä, kaikki ON päinvastoin!

                                                                                     
Tein tässä pientä tutkielmaa aiheesta omituisen pääni oudot kotkotukset: Levottomat jalat  – kofeiiniyliherkkyys – masennuslääkkeet – anemia – stressiherkkyys – sydämen lisälyönnit - aistiyliherkkyys > aivojen välittäjäaineetko yhdistävänä tekijänä?

Minulla on ollut sydämessä lisälyöntejä lapsesta lähtien. Silloin pienenä niitä kuulemma tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt ja tutkimukset lopetettiin. Pikkuhiljaa oireet hävisivät, mutta alkoivat taas vähän päälle kaksikymppisenä. Raskausaikana pahenivat ja olen huomannut muistakin yhteyksistä, että stressi pahentaa oireita. Vaiva on inhottava, joskaan ei vaarallinen. Lääkitystä ei ole, joten täytyy vain kärsiä ja yrittää ottaa rennosti.

Levottomat jalat on meillä sukuvika. Mummo kärsi niistä, isä ja veli kärsivät edelleen. Minuakin ne vaivasivat raskausaikana ja 2000-luvun puolivälin jälkeen aika pahastikin.
Kokeilin isän käyttämää lääkettä (muistaakseni se oli Sifrol) miedommalla annoksella, mutta tulin hulluksi. En enää muista tarkemmin, minkälaisia oireita siitä tuli, mutta tunsin oloni tosi huonoksi. Se vaikutti selkeästi mielialaan.
Samoihin aikoihin todettiin anemia, joka alkoi synnytyksien aiheuttamasta verenhukasta ja jatkui, koska kuukautiset olivat järkyttävän runsaat. Kerran kuussa meni suunnilleen taju kun vuodin itseni kuiviin. Kaikki rautavalmisteet pistivät mahan sekaisin, myös Obsidan joka kuulemma on niin mieto ja helposti imeytyvä, että käy kaikille. Kaikille paitsi minulle. Luontaistuotteista ei ollut apua ja toisekseen ne litkut olivat niin pahanmakuisia, että jäivät juomatta. Valitin lääkärille tästä ja sain hormonikierukan hillitsemään vuotoa. Anemia hävisi ja sen mukana myös levottomat jalat.

Vuonna 2009 tuli ero ja se oli hyvä juttu, mutta jutun hyvyydestä huolimatta sekosin. Hain lääkäriltä apua ja hän kirjoitti minulle mielialalääkettä. Ensimmäinen lääke Seronil auttoi kirkastamaan päänsisäisen aurinkoni, mutta sivuoireena oli vanha tuttu jalkojen vatkaus. Lääke vaihdettiin vielä kahdesti ja sopiva löytyi. En muista sen nimeä, mutta söin sitä aikani ja lopetin kun en kokenut enää tarvitsevani mokomaa.

Olen aina nukkunut huonosti ja stressi laittaa ajatukset laukkaamaan entistäkin villimmin. Tänä vuonna olen viime keväästä lähtien nukkunut aina yö toisen perään vähän huonommin. Illalla väsyttää eikä nukahtaminen ole ongelma, mutta parin kolmen tunnin kuluttua herään ja ajatusten kiertäessä kehää unta saa odotella kauan ja hartaasti.
Menin taas lääkärille valittamaan vaivojani ja sain hyvin mietoa mielialalääkettä, Mirtazapin 15 mg, aluksi viikon ajan puoli pilleriä illalla nukkumista helpottamaan ja sitten kokonainen. Se napinpuolikas pisti pääni kerralla sekaisin. Olin seuraavana päivänä aivan tokkurassa.
Tokkura helpotti, mutta mustat pilvet peittivät sisäisen aurinkoni ja tunsin itseni viimeisen päälle sekopääksi. Sivuoireet hävisivät reilun viikon aikana ja olo oli muuten kuten ennenkin, mutta nukuin onneksi tosi hyvin. Jos heräsin yöllä, nukahdin heti uudestaan. Kokonaiseen pilleriin en sivuoireiden pelossa uskaltanut siirtyä, vaan jatkoin puolikkaalla.
Nyt kuurin aloituksesta reilu viisi viikkoa aikaa ja teho on kaikonnut. Kokeilin kokonaista pilleriä, mutta kuinka ollakaan, levottomat jalat palasivat kehiin jälleen. Nukkumiseen ei auttanut yhtään.

Olen hyvin herkkä kofeiinille. Pari kulausta kahvia saa minut hyppimään seinille ja kupillinen tekee niin huonon olon, etten tiedä miten päin olisin. Tuntuu kuin sisälläni olisi kuminauhoja pitämässä minua koossa ja kahvi kiristäisi kuminauhat niin kireälle, että joka kohdassa tuntuu pahalta. Vaikea kuvailla, mutta tuon paremmin en osaa. 
Jos esimerkiksi automatkalla iskee armoton väsymys, pari hörppyä Cokista virkistää olon tavanomaiseksi eli sen verran kuin kupillinen kahvia jonkun normaalin ihmisen.

Mari kertoi joskus lukeneensa jostain tiedelehdestä aivojen välittäjäaineista kertovaa juttua.
Siinä kerrottiin, että niillä ihmisillä, joilla välittäjäaineet toimivat ns. normaalisti, kahvi ei aiheuta isompaa kriisiä. Minunlaiselleni ihmiselle ylimääräinen kofeiiniannos taas pistää totaalisesti kupin nurin. Tämä on myös periytyvä ominaisuus, koska isälläni on sama juttu.

Toinen mielenkiintoinen nautintoaine on alkoholi. En pysty nukkumaan humalassa. Alkoholin pitäisi olla rauhoittava aine, mutta minun kohdalla se on kaikkea muuta. En kykene juomaan niin paljon että sammuisin, enkä edes halua saattaa itseäni siihen tilaan. Ongelma on, että pienikin määrä alkoholia tekee mielen niin virkeäksi ja pistää pumpun hakkaamaan siihen malliin, että nukkuminen on mahdotonta.

Mirtazapiinin käyttöohjeessa varoitettiin, että alkoholi tehostaa vaikutusta. Joulun alla tuumasin, että toivottavasti näin on ja otin pillerini kermaliköörin kanssa. Arvatkaapa mitä tapahtui? Jouduin suorastaan toppuuttelemaan itseäni, etten olisi alkanut pestä ikkunoita. Semmoinen virtapiikki iski elimistööni, että entistä vähemmän nukutti.

Muuan nukkumista huonontava juttu on aistiyliherkkyys. Olen lapsesta lähtien kärsinyt tästä ominaisuudesta eikä se näytä vähenevän iän myötä.
Valo paistaa luomien läpi eli en voi nukkua jos ei ole täysin pimeää.
Kuulen pienetkin äänet ja ne voimistuvat hiljaisessa ympäristössä kamalaksi kakofoniaksi. Niitä kun jää kuuntelemaan, ei uni takuulla tule.
Lakanan pitää olla rypytön ja peitto niin, ettei reuna osu jalkoihini tai roiku sängyn reunan ulkopuolella, jolloin se painaa väärällä tavalla tai viileää ilmaa pääsee iholleni. Koiraperheessä välillä kantautuu hiekkaa sänkyyn ja ei puhettakaan, että nukkuisin ilman lakanan vaihtoa tai vähintään imurointia.
Kotona nuo olosuhteet saa kuntoon, mutta yökylässä ollessa korvatulpat on vähimmäisvarustus.

Vähän ohi aiheen mainittakoon, että olen koko ikäni nauranut, että tyylini on tyylittömyys ja sitähän se on. Haluaisin olla tyylikkäämpi, mutta se on sula mahdottomuus kun vaatteet eivät saa tuntua päällä. Kaikki laput on ratkottava pois ja ainoa käyttökelpoinen materiaali on puuvilla. Villa kutittaa ja jotkut kankaat ovat kylmiä ja liukkaita. Vaate ei saa kiristää, muttei myöskään roikkua. Hajuvedet tekevät päänsäryn ja kynsilakkaa en voi käyttää, koska kynnet palelevat. Uskomatonta mutta totta.

Se, joka väittää että haudassa on aikaa nukkua, painukoon kuuseen. Unen tarve on yksilöllinen, mutta jos ihminen valvoo ilman omaa tahtoaan, asiat vain menevät pieleen. Suurin unelmani on saada nukkua kuten normaali ihminen murehtimatta olemattomia ja kärsimättä henkisiä tai ruumiillisia kipuja.

Päätäni ei ole lääketieteellisesti tutkittu, mutta tekisi mieleni väittää, että kaikilla noilla on jokin yhteys.
Levottomiin jalkoihin helpotukseksi määrätty lääke pisti yläpään sekaisin, mutta väärä tai liian vahva mielialalääke taas aiheutti levottomia jalkoja.

Miksi minun kohdalla kaikki menee ihan päinvastoin? Kyllä olisi sarkaa neurologian, psykiatrian tai neuropsykiatrian asiantuntijoille.

Jos lukijoilla on samansuuntaisia kokemuksia, pyytäisin kommentteja. Aina on joku, joka tietää tai on kuullut puhuttavan aiheesta tai sen vierestä. 

Kommentit

Susanna sanoi…
Ei mulla muuta, mutta kiitos tästä. Tuntuu tämä oma risukasa taas hetken ihan siedettävältä
Hanna P sanoi…
Eipä kestä. Mikäs risukasa sulla on?
Hanna P sanoi…
Ihan kuin solmuinen narukerä lähtisi purkautumaan. Kiitos Miimille vinkistä ja google hoiti loput. En ehkä olekaan täysi sekopää, vaan lukeudun HSP-ihmisiin. Highly Sensitive Person eli erityisherkkiä ihmisiä on niin paljon, että heille on vastikään perustettu oma yhdistyskin.

Tässä on lueteltu erityisherkkyyden kriteerejä: http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat#!erityisherkkyyden-kriteerit/c1gy2
kati sanoi…
Kiinnostavaa! Tunnistin aika paljon tuttua kertomastasi, samoin erityisherkkien kuvauksesta. Minähän sain taannoin ihan virallisesti Asperger-diagnoosin. Ei varmaan päälle arvaisi - neuropsykiatrin mukaan älykkäille (köh) AS-naisille tyypillisesti olen oppinut peittämään ja kompensoimaan piirteitä niin, että käyn sujuvasti neurotyypillisestä liki tilanteessa kuin tilanteessa. Veronsa se kyllä ottaa, vuosi vuodelta ehkä pahemmin.

Aistiyliherkkyydet ovat asseilla yleisiä, mutta onneksi ne eivät ole minulla ihan sietämättömiä. Aivot ovat kuitenkin jatkuvasti ylikierroksilla, sosiaalinen elämä imaisee akun tyhjäksi nopeasti, olen järkyttävän hajamielinen ja tunaroin arkiasioissa etenkin, jos olen väsynyt tai en keskity täysillä. Olikin ihan helpottavaa tietää, että kaikki ongelmat eivät johdu jostain omasta pohjimmaisesta huonoudesta, vaan käyttöjärjestelmäni nyt vain on tällainen hyvine ja huonoine puolineen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla