Voi taivas!
Tai sanotaanko mieluummin, että voi äärettömyys. Ei sitä voi tajuta.
Kävin eilen sihtailemassa hyvin kaukaisia juttuja Jakokosken tähtitornilla talven viimeisessä tähtinäytännössä. Haaveenani oli nähdä Saturnus, mutta se nousee vasta puolenyön tietämillä ja siitäkin pitäisi odotella pitkän aikaa, että saisi kunnolla näkyviin. Ilmakehä aiheuttaa väreilyä taivaanrannan tienoilla ja kohde näkyy epäselvänä.
Tämän huomasi kun Mars nousi ja teleskoopit suunnattiin sitä kohti. Punainen planeetta ei ole Photoshopin luoma illuusio, vaan se oli oikeasti oranssinpunainen ja ilmakehän vaikutuksesta liekehti kuin olisi ollut tulessa. Eihän se kovin suurena näkynyt, mutta nuppineulan nuppi on aika kookas verrattuna siihen, minkä paljaalla silmällä näkee.
Leijonan tähtikuviossa oli galaksi (en muista nimeä) muutaman miljardin valovuoden päässä. Se näkyi epäselvänä, mutta kiehkuramaisen muodon erotti.
Orionin tähtisumu ja sitä ympäröivä sininen kaasupilvi näkyi selvästi.
Jupiter oli näissä olosuhteissa paras. Toisella kaukoputkella katseltuna erotti pilviraidat, mutta sillä ei voinut kuvata.
Toisella putkella sen sijaan voi. Tilaisuus oli yleisölle klo 19 - 21, mutta heiluin kamerani kanssa niin innoissani, että virallisen osuuden jälkeen sain kuvata Jupiteria. Teleskoopissa on sovitteet Nikonille ja Canonille, joten kameran rungon sai suoraan okulaariin kiinni. Ei heilunut eikä tärissyt. Tarkennus sen sijaan oli hankalaa, koska se piti tehdä kokeilun kautta.
Kolme suurinta kuuta oli hienossa linjassa sillä hetkellä.
Maan etäisyys Auringosta on noin 150 milj. kilometriä ja Jupiterin etäisyys Auringosta n. 780 milj. kilometriä eli välimatkaa meistä on aika paljon. Teleskoopin läpi Jupiter näytti suunnilleen siltä kuin täysikuu paljaalla silmällä katseltuna.
Kävin eilen sihtailemassa hyvin kaukaisia juttuja Jakokosken tähtitornilla talven viimeisessä tähtinäytännössä. Haaveenani oli nähdä Saturnus, mutta se nousee vasta puolenyön tietämillä ja siitäkin pitäisi odotella pitkän aikaa, että saisi kunnolla näkyviin. Ilmakehä aiheuttaa väreilyä taivaanrannan tienoilla ja kohde näkyy epäselvänä.
Tämän huomasi kun Mars nousi ja teleskoopit suunnattiin sitä kohti. Punainen planeetta ei ole Photoshopin luoma illuusio, vaan se oli oikeasti oranssinpunainen ja ilmakehän vaikutuksesta liekehti kuin olisi ollut tulessa. Eihän se kovin suurena näkynyt, mutta nuppineulan nuppi on aika kookas verrattuna siihen, minkä paljaalla silmällä näkee.
Leijonan tähtikuviossa oli galaksi (en muista nimeä) muutaman miljardin valovuoden päässä. Se näkyi epäselvänä, mutta kiehkuramaisen muodon erotti.
Orionin tähtisumu ja sitä ympäröivä sininen kaasupilvi näkyi selvästi.
Jupiter oli näissä olosuhteissa paras. Toisella kaukoputkella katseltuna erotti pilviraidat, mutta sillä ei voinut kuvata.
Toisella putkella sen sijaan voi. Tilaisuus oli yleisölle klo 19 - 21, mutta heiluin kamerani kanssa niin innoissani, että virallisen osuuden jälkeen sain kuvata Jupiteria. Teleskoopissa on sovitteet Nikonille ja Canonille, joten kameran rungon sai suoraan okulaariin kiinni. Ei heilunut eikä tärissyt. Tarkennus sen sijaan oli hankalaa, koska se piti tehdä kokeilun kautta.
Kolme suurinta kuuta oli hienossa linjassa sillä hetkellä.
Maan etäisyys Auringosta on noin 150 milj. kilometriä ja Jupiterin etäisyys Auringosta n. 780 milj. kilometriä eli välimatkaa meistä on aika paljon. Teleskoopin läpi Jupiter näytti suunnilleen siltä kuin täysikuu paljaalla silmällä katseltuna.
Kommentit