Faktapalapeli ja kuvittelukulho
Meillä oli murun kanssa kehityskeskustelu. Olen iloinen, että sain tehtyä aloitteen siihen, koska itselleni on aina ollut ylivoimaisen vaikeaa avata mielen sopukoita ja siitä seuraa monenlaista muuta vaivaa. On vaan ollut kehno fiilis jo jonkin aikaa, mutta keskustelu oli hyvä ja mieli pääsi jälleen levollisempaan tilaan. Ainakin vähäksi aikaa.
Tämä sai miettimään omaa aivotoimintaani. Tulin siihen tulokseen, että pääni sisällä on palapeli, joka koostuu faktoista. Palapeli pysyy semmoisena kuin on, mutta tilanteet ympärillä muuttuvat. Muutosten takia palapelistä lähtee irtopaloja sieltä täältä ja kokonaisuus on vajaa.
Vieressä on mielikuvituksen kulho täynnä epävärisiä ja epämuotoisia paloja, josta mielikuvitus ammentaa liitämään lähteneiden faktapalojen tilalle jotain ihan omaa. Mielikuvitus runnoo palaset väkivalloin, välittämättä muodoista ja väreistä. Kokonaisuus on paikattu, mutta tarkemmin katsoen lopputulos on vääränlainen, yhteensointumaton kaaos.
Tosin välillä mielikuvitus ottaa itse palapelistä faktoja pois ja survoo omiaan sekaan ilman että tilanteet edes muuttuvat. Ei ihme, että pään omistaja on enimmän aikaa pallo hukassa.
Mielikuvitus on hyvä oikein käytettynä ja tietyllä tavalla kahlehdittuna. Minulla se lähtee lentämään vähän liian helposti ja luo omia todellisuuksia. Ainoa lääke olisi avata suunsa ja huolehtia jatkuvasta faktapalapelin päivityksestä. Mutta kun se on niin vaikeaa. Ajatus on hyvä, mutta sanat eivät tule suusta ulos tai sitten sieltä tulee vääriä sanoja väärässä järjestyksessä.
Hassua sinänsä, että syvimpien tuntojensa avaaminen lähimmillekin ihmisille kaatuu mykkyyteen, mutta kirjoittamalla ne koko maailmalle ei ole mitään ongelmaa. Minulle on ihan sama, mitä minusta ajatellaan. Ainakin niin kauan kun en tarkoituksella loukkaa ketään. Sitä olen pyrkinyt välttämään, mutta... lue edellisen kappaleen viimeinen lause.
Tämä sai miettimään omaa aivotoimintaani. Tulin siihen tulokseen, että pääni sisällä on palapeli, joka koostuu faktoista. Palapeli pysyy semmoisena kuin on, mutta tilanteet ympärillä muuttuvat. Muutosten takia palapelistä lähtee irtopaloja sieltä täältä ja kokonaisuus on vajaa.
Vieressä on mielikuvituksen kulho täynnä epävärisiä ja epämuotoisia paloja, josta mielikuvitus ammentaa liitämään lähteneiden faktapalojen tilalle jotain ihan omaa. Mielikuvitus runnoo palaset väkivalloin, välittämättä muodoista ja väreistä. Kokonaisuus on paikattu, mutta tarkemmin katsoen lopputulos on vääränlainen, yhteensointumaton kaaos.
Tosin välillä mielikuvitus ottaa itse palapelistä faktoja pois ja survoo omiaan sekaan ilman että tilanteet edes muuttuvat. Ei ihme, että pään omistaja on enimmän aikaa pallo hukassa.
Mielikuvitus on hyvä oikein käytettynä ja tietyllä tavalla kahlehdittuna. Minulla se lähtee lentämään vähän liian helposti ja luo omia todellisuuksia. Ainoa lääke olisi avata suunsa ja huolehtia jatkuvasta faktapalapelin päivityksestä. Mutta kun se on niin vaikeaa. Ajatus on hyvä, mutta sanat eivät tule suusta ulos tai sitten sieltä tulee vääriä sanoja väärässä järjestyksessä.
Hassua sinänsä, että syvimpien tuntojensa avaaminen lähimmillekin ihmisille kaatuu mykkyyteen, mutta kirjoittamalla ne koko maailmalle ei ole mitään ongelmaa. Minulle on ihan sama, mitä minusta ajatellaan. Ainakin niin kauan kun en tarkoituksella loukkaa ketään. Sitä olen pyrkinyt välttämään, mutta... lue edellisen kappaleen viimeinen lause.
Kommentit