maanantai 21. joulukuuta 2015

Myytti nimeltä miellyttämisenhalu

Kävin tässä ystäväpariskuntani luona ja päädyimme pohtimaan koiria ja niiden käyttäytymistä. Heillä on kaksi bedlingtoninterrieriä ja yksi lurcher (bedlington-whippet) eli täysin erityyppiset koirat kuin minun aussieni. Hauskoja yksilöitä ja on ollut mielenkiintoista tutustua niiden ajatuksenjuoksuun.

Niitä koiria ei perusarjen toimivuuden lisäksi kovin paljon kouluteta, koska se on äärettömän haastavaa. Niitä ei motivoi mikään muu kuin lujaa juokseminen ja mikäli mahdollista jäniksen perässä. Miten tämmöiseltä koiralta vaaditaan jotain toimintaa mikä sitä ei kiinnosta kun se ei palkkaudu juuri millään tavalla?

Palvelus- tai muun vastaavan harrastuskoiran kanssa hyvin menneen kokeen jälkeen on helppo sanoa ja monesti kuultu, että "tän kanssa on niin mahtavaa tehdä juttuja kun se on niin miellyttämisenhaluinen".

Muutama vuosi sitten huomasin tämän ilmiön toisen puolen omakohtaisesti treeniryhmäni harjoituksissa. Koiraa ei kiinnostanut ohjaajan vaatimat asiat ja tämä selitti, että "kun nää tänrotuiset ei oo kovin miellyttämisenhaluisia". Annoin ohjaajalle herkullisempia nameja ja opastin palkkaamisen ajoituksessa. Hetken päästä "miellyttämisenhalu" löytyi.

Rohkenen väittää, että miellyttämisenhalua ei ole olemassakaan. On vain erikorkuisia kynnyksiä siihen, mikä koiraa motivoi eli mistä se palkkautuu. Omilla koirillani se kynnys on matala, lähes olematon; kehuminen (laumavietti), nami (ruoanhankintavietti) ja leikki (saalisvietti).

Koiralta on ensin pyydetty jotain hyvin vähäpätöistä asiaa ja palkattu siitä. Se on huomannut, että tämähän oli kivaa kun sain hyvän makupalan. Siitä voi pikkuhiljaa siirtyä vaikeampiin juttuihin. Tätä sanotaan kouluttamiseksi enkä näe sillä mitään tekemistä miellyttämisenhalun kanssa.
Kokeen suorittaminen iloisena ei sekään ole miellyttämisenhalusta kiinni, vaan palkkaamisen siirtämisestä. Jaksa vielä vähän niin megapalkka tulee ja onnistuneesti treenattu koira luottaa tähän.
Entä jos palkkaa ei tule? 

Käytkö sinä ihminen töissä miellyttääksesi pomoa vai saadaksesi palkkaa? Jos otetaan palkka pois, luulen ettei pomon kehut enää riitä motivoimaan töihin lähtemiseksi.

Siirretään tämä koiramaailmaan. Mikäli joku on edelleen sitä mieltä, että hänen koiransa on miellyttämisenhaluinen, voi kokeilla palkkaamisen jättämistä kokonaan pois. Ei leluja, ei nameja, ei kehuja, ei edes ilme saa värähtää. Koirahan lukee meidän eleitä kuin piru raamattua ja poimii sieltä sen minkä haluaa nähdä itselleen edulliseksi. Jos koira vielä puolen vuoden jälkeen into piukeana tekee mitä pyydetään, voin pyörtää puheeni. Itse en uskalla kokeilla.

Nyt eletään vuotta 2015. Huomasin hetki sitten, että tästä samasta aiheesta on kirjoitettu jo 13 vuotta sitten ja huomattavasti viisaammin kuin minä nyt. Miksi edelleen tähän asiaan vetoavat sekä aloittelijat (sen vielä jotenkin ymmärtää) että kokeneet koiraharrastajat (ei voi ymmärtää)?

Minulla ei ole kokemusta kovin paljon. Siirryin koiraharrastajaksi 90-luvun alussa ja tällä hetkellä menossa on vasta kolmas koira. Jokainen niistä on erilainen. Ensimmäisen kohdalla voisin vedota miellyttämishaluttomuuteen kun lähes mikään ei toiminut, toisen kohdalla täydelliseen miellyttämisenhaluun kun kaikki pelasi ja kolmannen kohdalla tilanteesta riippuen näihin molempiin kun joku juttu toimii ja joku toinen ei.

En vetoa mihinkään, koska kyse on vain omasta tyhmyydestä ja koiran viisaudesta. Joko olen onnistunut koiran palkkaamisessa tai sitten sopivaa tapaa ei ole johonkin haasteellisempaan osioon vielä löytynyt. Etsintä jatkuu.

Ei kommentteja: