Loma!
Ikimuistoinen oli se viikko, jonka olin ajohommista kokonaan vapaalla. Olin vain ja nautiskelin pelkästä olemisesta ja tein kaikkia kivoja juttuja. Se oli nimittäin heinäkuun puolivälissä se vapaa eli kirjoittaja on tässä parisen kuukautta tehnyt kaikkea muuta kuin istunut näppiksen ääressä.
Viikon ensimmäinen kohokohta oli keskiviikko, jolloin pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan. Edellisestä kerrasta taitaa olla jopa puolitoista vuotta, joten korkea aika oli.
Naapuriin muutti uusia ihmisiä ja heidän mukana kaksi suokkia. Tiialla oli ollut hevonen jo vuosia ja nyt omaan talliin sille piti saada kaveri, joten semmoinen tuli.
Mukavaa oli käydä kopottelemassa Metkalla ja näyttämässä Tiialle maisemia ja reittejä. Sain totuttuun tyyliin sisäreidet niin kipeiksi, että teki mieli amputoida jalat nivusista. Pitäisi harrastaa hieman useammin, mutta minkä voit kun tilanne on nyt mitä on.
Lomalla ehdin käydä Pian paimennusopissa ensimmäisen ja toistaisekai ainoan kerran tänä kesänä. Nomsalla oli mielenkiinto ihan jossain muualla, mutta Hipan asenne oli kohdallaan: NO NIIN PÄKÄPÄÄT! TÄTI NÄYTTÄÄ NYT VÄHÄN PAIMENNUKSEN MALLIA!
Ja sen se teki. Hyvä ihme, että tuo koira osaa kun vaan itse osaisi olla oikeassa paikassa ja ohjata. Kerta toisensa perään karkuutin lampaat ja Hippa se vaan nöyrästi käy hakemassa ne minulle. Se on kova veto omaa ihmistä ja muuta laumaa kohti. Kun sain kentän kierrettyä ja porteistakin lampaat hienosti paimennettua, alkoi rynniminen kohti aitauksia. En osannut näyttää lampaille, että koira on edelleen täällä, älkääpä menkö mihinkään.
Vapaaviikon päätti kolmen päivän rokkailu Ilosaaressa. Rokin taika murtui tänä vuonna sen verran, että oli kylmä ja välillä jopa tosi kylmä. Emme sentään kastuneet kuin ihan vähän. Se täytyy tunnustaa, että vanhuusko painanee, koska kolmas päivä oli ehkä liikaa.
Kattauksesta löytyi Ellips, J. Karjalainen, Sunrise Avenue, Ville Valo & Agents... mutta täydet pojot kotiin vei Chisu. Uusin tuotanto ei napannut ollenkaan, mutta hitit ovat hittejä ja artisti osaa hommansa. Edes topin olkaimen irtoaminen ei saanut Chisun pasmoja sekaisin. Hän pyysi bändikaveripuolisoaan kiinnittämään olkaimen, mutta se oli helpommin pyydetty kuin tehty. Siinäpä sitten viihdytettiin yleisöä muilla keinoilla ja hyvin luontevasti kävi. Chisu kertoi juttuja ja improvisoi laulua olkaimen kiinnityksestä "...tää on vähän hankalampi toppii...". Lopulta solki oli paikoillaan ja artisti jatkoi raportointiaan.
"Mä juon vielä."
"Okei, nyt oon valmis."
Ja keikka jatkui. Ihastuttava nainen!
Ville oli valoisa Agentsin keulilla, sanoisinpa että todella hyväntuulisena siellä veti vanhoja biisejä uudella, omalla tyylillään. Humppahommia oli kuulemassa yllättävän paljon nuorisoa. HIM ei kuulunut omiin suosikkeihini, mutta tämä keikka nappasi kivasti.
Rokkiin oli panostettu tänä vuonna melkoisesti. Metelli-teltan luona olevalla anniskelualueella oli valtava katos penkkeineen ja pöytineen kansan syödä ja juoda sateelta piilossa.
Iloliemi oli etiketin mukaan rakkaudella pantu, mutta maku oli kuulemma karmaiseva. En maistanut. Tyydyin vetiseen sidukkaan ja yskänlääkeshotteihin. Vain lämmikkeeksi tietenkin.
Viikon ensimmäinen kohokohta oli keskiviikko, jolloin pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan. Edellisestä kerrasta taitaa olla jopa puolitoista vuotta, joten korkea aika oli.
Naapuriin muutti uusia ihmisiä ja heidän mukana kaksi suokkia. Tiialla oli ollut hevonen jo vuosia ja nyt omaan talliin sille piti saada kaveri, joten semmoinen tuli.
Mukavaa oli käydä kopottelemassa Metkalla ja näyttämässä Tiialle maisemia ja reittejä. Sain totuttuun tyyliin sisäreidet niin kipeiksi, että teki mieli amputoida jalat nivusista. Pitäisi harrastaa hieman useammin, mutta minkä voit kun tilanne on nyt mitä on.
Lomalla ehdin käydä Pian paimennusopissa ensimmäisen ja toistaisekai ainoan kerran tänä kesänä. Nomsalla oli mielenkiinto ihan jossain muualla, mutta Hipan asenne oli kohdallaan: NO NIIN PÄKÄPÄÄT! TÄTI NÄYTTÄÄ NYT VÄHÄN PAIMENNUKSEN MALLIA!
Ja sen se teki. Hyvä ihme, että tuo koira osaa kun vaan itse osaisi olla oikeassa paikassa ja ohjata. Kerta toisensa perään karkuutin lampaat ja Hippa se vaan nöyrästi käy hakemassa ne minulle. Se on kova veto omaa ihmistä ja muuta laumaa kohti. Kun sain kentän kierrettyä ja porteistakin lampaat hienosti paimennettua, alkoi rynniminen kohti aitauksia. En osannut näyttää lampaille, että koira on edelleen täällä, älkääpä menkö mihinkään.
Vapaaviikon päätti kolmen päivän rokkailu Ilosaaressa. Rokin taika murtui tänä vuonna sen verran, että oli kylmä ja välillä jopa tosi kylmä. Emme sentään kastuneet kuin ihan vähän. Se täytyy tunnustaa, että vanhuusko painanee, koska kolmas päivä oli ehkä liikaa.
Kattauksesta löytyi Ellips, J. Karjalainen, Sunrise Avenue, Ville Valo & Agents... mutta täydet pojot kotiin vei Chisu. Uusin tuotanto ei napannut ollenkaan, mutta hitit ovat hittejä ja artisti osaa hommansa. Edes topin olkaimen irtoaminen ei saanut Chisun pasmoja sekaisin. Hän pyysi bändikaveripuolisoaan kiinnittämään olkaimen, mutta se oli helpommin pyydetty kuin tehty. Siinäpä sitten viihdytettiin yleisöä muilla keinoilla ja hyvin luontevasti kävi. Chisu kertoi juttuja ja improvisoi laulua olkaimen kiinnityksestä "...tää on vähän hankalampi toppii...". Lopulta solki oli paikoillaan ja artisti jatkoi raportointiaan.
"Mä juon vielä."
"Okei, nyt oon valmis."
Ja keikka jatkui. Ihastuttava nainen!
Ville oli valoisa Agentsin keulilla, sanoisinpa että todella hyväntuulisena siellä veti vanhoja biisejä uudella, omalla tyylillään. Humppahommia oli kuulemassa yllättävän paljon nuorisoa. HIM ei kuulunut omiin suosikkeihini, mutta tämä keikka nappasi kivasti.
Rokkiin oli panostettu tänä vuonna melkoisesti. Metelli-teltan luona olevalla anniskelualueella oli valtava katos penkkeineen ja pöytineen kansan syödä ja juoda sateelta piilossa.
Iloliemi oli etiketin mukaan rakkaudella pantu, mutta maku oli kuulemma karmaiseva. En maistanut. Tyydyin vetiseen sidukkaan ja yskänlääkeshotteihin. Vain lämmikkeeksi tietenkin.
Kommentit