Pääsiäinen parhaaseen aikaan

Kulunut talvi on ollut ihana. Siinä on ollut kaikkea:
- Pakkasta, joka teki puut kuuraan ja koko luonnon huikaisevan kauniiksi
- Lunta mitä mättää pihalta ja katolta, ettei laiskistu
- Suvilunta, että tiesi tosissaan mättäneensä lunta
- Räntäkuuroja, tyynyliinan kokoisia riepuja taivaan täydeltä
- Vesisadetta
- Ja se paras. Yöpakkaset!

Se on siinä! Pitkä viikonloppu pääsiäiseksi ja kunnon hankiainen jo hyvän aikaa sitä ennen, mitäpä ihminen muuta kaipaisi? Ihan varjopaikoissa hanki ei kanna niin hyvin, mutta pakkoko sinne on ängetä? Peltoa ja järvenselkää riittää vapaaseen kulkemiseen, ottipa suunnan mihin tahansa. Ei teiden ja upottavan lumen asettamia rajoituksia, ah että mä nautin!

Pojat hinkuivat Uimaharjuun koko pääsiäiseksi ja se heille sallittakoon. Edellisenä viikonloppuna oli töitä, mutta ehdittiin silti käydä palmusunnuntaina porukalla pulkkien kanssa Särkijärvellä ja kivilouhoksen takana mäkeä laskemassa. Kova hanki kesti iltapäivälle asti ja pojat saivat hyvän oikaisun koulumatkaan kun pääsi pellon kautta menemään.

Perjantaina olin menossa mökille kun puhelin soi. Mirkahan se siellä ja silloin äjähti päähäni, että olen ihan vikapaikassa. Tessu oli JoA:n agikisoissa Ratsastusopistolla ja sovittiin, että käyvät meillä kotimatkalla. Enhän minä muistanut mokomaa, hyvä kun nimeni nykyään muistan. Onnistuu ne treffit mökilläkin ja näin tehtiin.

Pekka ja Tanja tulivat myös ja kun muu porukka kävi syömään, me lähdetttiin lenkille. Lenkin jälkeen kahvipöydässä Pekka kertoi katsoneensa Prisman dokkarin, jossa kerrottiin ihmisen kehityksestä nykymuotoonsa.

Hyvin lyhyesti tiivistettynä:
Kasvissyöjäapinat käyttävät suurimman osan valveillaoloajasta syömiseen ja eritoten pureskeluun.
Seuraava vaihe oli metsästyksen oppiminen. Lihasta saa enemmän energiaa, joten ei tarvitse syödä niin paljoa kuin ennen. Kun alkuihminen oppi kaiken hyvän lisäksi kypsentämään ruoan, syöminen oli entistä helpompaa ja ruoan sulaminen kulutti vähemmän energiaa. Näin aikaa jäi paljon kaikkeen muuhun ja niihin aikoihin esi-ihmisen aivot alkoivat kehittyä hurjaa vauhtia.

Alettiin miettiä, että näinkö koirille pitäisi sittenkin tarjota kypsennettyä lihaa? Sama energia pienemmästä määrästä ruokaa ja kylkiäisenä enemmän älyä. Ei hassumpi ajatus ja pistää miettimään.

Lauantaina agikisoissa oli kolmosluokka ja Jatsin sisko Elsa oli paikalla. Sinne menin kun ei Elsaa, Pipaa ja Juusoa kovin usein pääse näkemään. Elsa oli oma ihana itsensä, vilkas ja Jatsin oloinen ja näköinen. Ei niitä suotta lähisukulaisiksi haukuta.



Miimi ja Hilkka tulivat myös ja kävimme välillä Kulhon koulun takana harjulla koiria riekuttamassa.

Valo on niin kaunis ja simpsakka.

Viia myös!

Viia jaksaa aina vaan esitellä Hipalle purukalustoaan.

Pesin naamani. Mitä sitte?!

Porukan riehunta ympärillä ei haittaa, kun motohepuli iskee.

Lopuksi vielä hurjaa vauhtia painellut Saimi valokeilassa keinulla.

Pellolla olisi lääniä tottisteluun, kun älyäisi käyttää hyväkseen aikanaan. Onnistuu se pihassakin kun on ennekin onnistunut.

Hippa pääsi ekana hommiin. Hiottiin liikkeestä seisomista ja istumista, jotka olivat päässeet unohtumaan. Pikku hiljaa palautui mieleen, mutta katsotaanpa miten menevät kun seuraavan kerran kokeillaan.

Naksun ja namin avulla seuraaminen on oikein hyvää ja Hippa jaksaa keskittyä jo pitkän pätkän.

Nouto on hyvä kun vain malttaa odottaa lupaa lähteä noutamaan. Luovutusasento on tiivis ja suora.

Eteenmenossa otin ensin yhden suoraan pallolle ja toisella kertaa kokeilin yhdistää maahanmenon. Ihme ja kumma, se toimi! Heti maahanmenon jälkeen vapautin pallolle ja mahtipalkat lopuksi. Jälleen kerran Hippa malttoi kuunnella käskyjä ja toimi sen mukaan. Uskomaton elukka!

Jatsi on ollut viime aikoina sen verran kipeä, että olen muutamana iltana antanut sille kipulääkkeen. Pieni kuuri silloin tällöin auttaa selvästi oloa kun pystyy liikkumaan ja venyttelemän ilman kipua, niin niillä eväillä mennäänkin jonkin aikaa oikein mukavasti.

Seuraaminen naksun kanssa oli, noh, väljää. En tiedä miksi se viimeksi oli niin hyvä ja nyt niin huono, mutta treenataan. Ei kai siinä muuta.

Jäävät liikkket olivat varmoja ja nopeita edelleen.

Kaukkareissa otin käyttöön viimeksi hyväksi havaitun rappurallin ja lisäksi vielä takapalkan. Nyt se ei ujosteluut edessään olevaa hökötystä, vaan seiso-maahan -vaihdot menivät tosi hyvin! Jopa metrin päästä käskettynä. Tässähän itskein motivoituu kun välillä onnistuu.

Luoksetulon maahanmenoja otin viskomalla makkaroita ees taas sekä varsinaisessa liikkeessä. On se maahanmeno hidasta, en tiedä millä konstilla sen saisi nopeaksi kun koiralla on mielessä vaan makkara tai lelu. Mutta sen verran oli edistystä, että ei himmannut suorassa luoksetulossa. Että edes jotain hyvää.

Merkki on yksi murheenkryyni, mutta taidan antaa vähän periksi Jatsille. Se osaa merkille menon ja kääntyy suoraan kuono kohti minua. Mitä väliä, vaikka merkki ei ole sen etujalkojen välissä vaan niiden vieressä? Pääasia, että pää on minua kohti ja häntä kapuloita kohti. Niistä asemista se osaa oikean ja vasemman ja oikea kapula nousee, vaikka käskisin vasemmalle. Heh, suomen kielen huvittavuuksia.

Kommentit

Miimi sanoi…
Hienoja noi kuvat, varsinkin Saimi keinulla on ihan huippu!
Hanna P sanoi…
Se olikin harvinaisen hyvä mustasta koirasta otetuksi :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla