sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Anna äläkä ahnehdi niin ei käämi käryä

Varasin tässä pari viikkoa ennen joulua Outokummusta kirppispaikan päästäkseni eroon joutavista kamoista ja ansaitakseni samalla muutaman roposen. Noh, muutamaan roposeen se ansainti jäikin, ja samalla meni hermo.

Viritä lippuset ja lappuset vaatteisiin ja kuskaa ne kirppikselle. Käy järjestämässä ja kyttäämässä, onko omia kamoja kulkeutunut muiden kojuihin ja niin edelleen. Eikä maksanut vaivaa.

Yltäkylläisyys valtaa alaa, en muuten tätä osaa selittää. Hinnat asensin varmasti alamittaisiksi ja silti tuloksena oli tasan seitsemän euroa. Viikon paikka maksoi 18 euroa, joten mitä voi päätellä? Ihmisillä on kaikkea ja sitäkin ihan liikaa.

Vaikka kuinka pitäisi paikat siistinä niin kyllä siellä ei mene tavara kaupaksi. Tai mistä sen tietää, jos itse menisi hyllylle istumaan.

Sai olla laitimmainen kerta kun yritän myydä mitään vanhaa roinaa, vaikka olisi kuinka käyttökelpoista. Annoin loput kamat kirppiksen pitäjälle lahjoituksena. Tarvitsijoita kyllä riittää ja yhtä hyvän mielen sai huomattavasti pienemmällä vaivalla.

Seuraava ahdistuksen aihe koitti sesonkiin liittyvissä puuhissa. Joulupakettien paperiin kääriminen on mukavinta hommaa tässä ajankohdassa. Tai on niitten avaaminenkin aika lailla samoilla viivoilla.

Mutta miksi ei voi olla ohutta joulupaperia? Nämä mitkä minun hyppysiini ovat eksyneet, ovat niin paksua ja tönkköä, että taitosten tekemiseen tarvitaan vasaraa ja kaulinta. Hentoisempi paketin sisus on rikki jo ennen kuin saaja on päässyt purkamaan sitä paketista.

En ymmärrä. Hyllypaperiksi tuommoinen paremmin soveltuisi, mutta kuka niitäkään enää käyttää. Kaappien siivoaminen jouluksi on niin vanha vitsi, että se on lisätty jo Marttojenkin jouluoppaan kohtaan "perinteiset neuvot joulustressin vähentämiseksi".
Jos et aio viettää joulua kaapissa... blaablaa, kaikki tietävät tämän.

Paitsi että minä vietän jouluni kaapissa. En siksi, että se pitäisi siivota, vaan siksi että tänäkin jouluna on niin pirun kova pakkanen, että vesijohto jäätyy. Ja se tekee sen aina siinä samassa kaapissa, jossa vietän kaikki pakkaspäivät hiustenkuivaajan kanssa. Että on tässä mökissä yksi lämmin paikka.

Muuten menee oikein mukavasti. Eilen pidettiin Reetan kanssa piirakkasavotta ja kivaa oli. En tiedä olivatko Reetan piirakat aluksi naivismin, futurismin vai impressionismin taidonnäytteitä, mutta siitä ne muotonsa löysivät. Viimeiset pellit täyttyivät yhtä sievistä piirakoista tekijästä riippumatta.

Nyt on uuni tasaantumassa, että kinkun saa jossain vaiheessa lykättyä paistumaan. Saa nähdä mitä siitä tulee. Toivottavasti kypsä.

Ei kommentteja: