keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Porukkatokoilua pitkästä aikaa

Ruksi seinään, koivun kylkeen ja uudelle lumelle hankeen. Treenasin eilen kotitottista pihalla ja tänään lähdin raviradan parkkiin ryhmätreeneihin. Minkähän edellä tämä on? Toivottavasti mahdollisen koekorkkauksen ainakin Hipan osalta.

Paikalle tulivat Miimi, Pami ja Viia sekä Jenna ja Toma. Otettiin ryhmäpaikkamakuu, jossa Hippa pysyi hyvin rauhallisena suunnilleen puolitoista minuuttia. Laski välillä jopa pään maahan, joten ei sillä suurta paniikkia ollut oleskelussaan. Vieras paikka ja kaksi lyhyemmän ajan ollutta riekkujaa vieressä, ei paha. Ainut vaan, että se nousee kysymättä istumaan kun palaan vierelle. Skarpataan sitä siis.

Otin mukaan loisteliaan hyppyesteeni kun semmoinen nyt kulkee mukavasti kassissa mukana.
Hipan hyppy on tökkinyt kun tuntuu, ettei se millään raaski lähteä minun luota vain mennäkseen esteen taakse. No, hyvin on harkinnut asioita jouten ollessaan ja hyppy meni ihan kisatyyliin.
Mutta pitäähän mammalle haistatella aina välillä että pysyy virkeänä. Mamma siis, koiran virkeydestä ei ole epäilystäkään.

Lopuksi kontaktiharjoituksia reilun häiriön siivittämänä.
Palkkasin perusasennossa lihapullilla kun katse pysyi ylhäällä Miimin ja Jennan kopitellessa pallolla Hipan nenän edessä. Kyllä pikkukoiraa kiukutti, mutta jätti isommat haistattelut kun euroshopperin järkyttävän pahanhajuiset lihapullat olivat kuitenkin kannattavampi juttu.
On se mahtava koira! Hippiäinen oivaltaa asioita nopsaan ja tekee ravakasti, mutta sillä ei mene kuppi nurin niin kuin Jatsilla nuorempana.

Jatsi pääsi myös hyppäämään kun selkä nyt antaa hypätä. Hyppynoudon kanssa ei ole ongelmia ja siinä sivussa on vanha koira oppinut jotain uutta eli tuo kapulan tarpeeksi lähelle.

Kaukkareissa olen keskittynyt ilmeisesti kipeän selän takia vaikeisiin maahan-seiso-maahan -vaihtoihin ja sivuvaikutuksen huomaa. Istuminen on kuningattarelle aivan käsittämätön juttu, pitipä sitten nousta tai laskeutua istumaan. Sen siitä saa, mutta treenataan. Ei ole tekemätön paikka.

Ruutua otin myös ja tuskailin kun se ei tunnu hahmottavan törppöjä millään. Jenna avusti niin, että näytti vievän pallon ruutuun, mutta ei jättänyt palloa vaan palkkasikin sitten sivusta heittämällä. Toimi tosi hyvin! Jatsi meni suoraan ruutuun, totteli pysäytyskäskyä heti ja sai pallon.
Käytetäänpä avustajaa, että saa palautettua homman juonen Jatsille. Kyllä se höppänä oli liekeissä! Ihana tehdä koiran kanssa, joka nauttii niin täysillä.

Lähdettiin lopuksi raviradalle pikku lenkille, että koirat pääsivät riehumaan keskenään. Toma sai kuritusta oikein siskon kädestä tai hampaasta, ja mikäs sen onnellisemmaksi olisi tehnyt.
Sovittiin vielä seuraavat treenit lauantaille samassa paikassa. Tässähän ihan hurjiintuu.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Hei, saadaanko mekin Viirun kanssa tulla? Ei tunnu onnistuvan meillä tokon treenaaminen itsekseen.

Hanna P kirjoitti...

Voi veikkoset, peremmälle vaan! :)