sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Lupsakka näyttelypäivä Savonmualla

Minkä lie mielenhäiriön aikaansaamana ilmoitin Hipan yhdeltä istumalta kahteen näyttelyyn. Ensimmäinen niistä oli tänään Rautalammilla Elena Ruskovaaran kehässä.

Hippa sai avoimen luokan nartuissa EH:n ja oikein hyvän arvostelun, perinpohjaisen kuten Ruskovaaran tyyliin kuuluu:

"Miellyttävästi käyttäytyvä hyvin narttumainen kokonaisuus. Keskivahva luusto. Tilava täyteläinen runko. Tarpeeksi voimaa takaosassa. Riittävän voimakkaat kulmaukset. Vahva kallo. Tarpeeksi voimaa kuonossa. Ilmeikkäät korvat. Liikkuu kinnerahtaasti takaa. Tarpeeksi ulottuva etuliike. Rauhallinen käytös."

Voiko tuommoisen arvostelun saatuaan olla muuta kuin hyrisevän tyytyväinen? Koirahan on lähes täydellinen. Kinnerahtaus on tosiasia, joka ei varmasti muutu miksikään. Sen sijaan kaikki muu mitä Hipasta mainittiin, on ajan kanssa kehittynyt. Pala sieltä, toinen täältä, ja paketti alkaa olla kasassa.

Käyn näyttelyissä niin harvakseltaan, että kehitystä on voinut seurata arvostelulapuista. Sitäkin mielenkiintoisempaa on nähdä, mitä Hipasta tuumaa Irina Poletaeva jo kolmen viikon kuluttua Outokummussa.

Se saakin olla viimeinen näyttely taas vähään aikaan. On niissä kiva käydä silloin tällöin huvin vuoksi, mutta sertinjahtaamiseen minusta ei ole. Kevät koittaa, joten väistymme kehistä jälkimetsiin.


2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Teille on haaste: http://suppilo.blogspot.fi/2013/03/vastaus-haasteeseen.html :)

Hanna P kirjoitti...

Uijui, mitä kysymyksiä! Vähänpuoleisesti on näköjään viime aikoina tullut tähän osastoon perehdyttyä. Noihin kun vastaan niin nolaan itseni lopullisesti.

Kiitos haasteesta, yritetään. Jossain välissä.