Huh, kuinka haastava helpi!

Naapuri kasvattaa tien toisella puolella ruokohelpiä, joka kasvaa luonnonvaraisena vesistöjen rannoilla, mutta sitä myös viljellään energiakäyttöön. Se korjataan keväällä kuloheinänä. Nyt sato on paalitettu ja uusi kasvusto vielä sen verran matalaa, että päätin tehdä koirille jäljet.

Eipä ollut mikään läpihuutojuttu. Jatsin jäljelle osui iso pläntti ja vielä paksulti sitä pehkunpätkää. Kahden kepin jälkeen tytteli alkoi pyöriä laajaa kierrosta kertoen samalla minulla, että jälkeä ei ole. Ei kertakaikkiaan.  Rutikuivaan heinään ei jälki tarttunut ja silloin kepitkin jäivät sinne. Mentiin eteenpäin suunnilleen siitä missä jäljen oletin menevän, mutta ei auttanut mikään.

Viimeinen keppi oli onneksi tuoreella heinällä, joten loppu meni hyvin. Ei se mitään, Jatsi oli niin onnellinen kun sai pitkästä aikaa tehdä hommia. Mitä väliä on välikepeillä kun ensimmäiset ja viimeinen kuitenkin löytyi ja tiesi tehneensä työn. Tuskin se niitä laskee, sehän on minun hommia se.

Ajattelin, että mitähän Hippa tuumaa kun taikanenällä oli noin vaikeaa.
Hipalle tein ekan kepin jälkeen kulman vasemmalle, sen jälkeen keppi ja sitten kulma oikealle ja siitä suora loppuun asti.

Tämähän lähti tavallisen ravakkaan tyyliin jäljestämään ja ensimmäisen kepin ilmaisi moitteettomasti, mutta sitten alkoi sama vanha vouhotus. Kulman paikkaa en muistanut, mutta epäilin että nyt saattoi oikaista aika reilusti ja niinhän se teki. Oikaisi toisenkin kulman ja sitten pyöri puoli peltoa ihmetellen kun jälki oli jossain kadoksissa. Heitin liinasta irti ja jäin katsomaan, että mitenkähän äijän käy.

Hyvin kävi, se teki töitä kuin mies. Hippa kaarsi reilusti taakse päin ja löysi toisen kepin. Asettui sinne huilaamaan ja naama naurussa sanoi että "kipitähän nyt tänne minut palkkaamaan." Olin kohtuullisen kaukana, mutta neiti jäljestäjä tuntui suorastaan nauttivan kun sai vain olla siinä keppiä vahtimassa.

Jäljestys jatkui ja toisen kulman Hippa otti huomattavasti tarkemmin. Taisi oppia sen verran, että parempi pysyä jäljellä jos mieli saada makkaraa.
Väliin osui taas samanlainen kuivan heinän alue kuin Jatsilla ja sama ilmiö myös. Jälki katosi ja keppi jäi siinä samalla.

Saldona Hipalla oli kuitenkin viisi keppiä, joten ei paha ollenkaan. Nyt saa ruokohelpi jäädä kasvamaan. Luulisi tämän jälkeen tavallisen nurmipeltojäljen olevan helppo nakki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla