sunnuntai 4. elokuuta 2013

Ihan jotain muuta keskitalvesta yöttömään yöhön

Tässä välillä olin laiska treenaaja ja ahkera kirjoittaja, joten tekstien sisältö oli kaikkea mitä taivaan ja maan väliin mahtuu. Nyt on viime aikoina tullut naputettua enemmän koirajuttua, joten palataan ajassa taaksepäin ja kertoillaan vaihteeksi mitä muuta kuuluu.

Merkittävin tapahtuma oli lähes nelivuotisen sinkkuaikani päättyminen jo raamatunhistoriallisestikin kohtalokkaana päivänä eli pitkäperjantaina.

Lähdimme Reetan kanssa kaupunkiin niinsanotusti bilettämään erään Reetan kaverin kyydillä. Jo menomatka oli mielenkiintoinen, koska kiepautimme Jokirosvon kautta. Sieltä matkaan tarttui epämääräinen sakki ja hyvä ettei Kuoringan kohdalla pitänyt yksi jäsen nakata kankaalle, kun haastoi riitaa siihen malliin. Se en ollut minä, vaan muuan itselleni tuntematon herrahenkilö, joka onneksi tajusi oman epäherrasmiesmäisyytensä ja asettui olemaan ihmisiksi.

Tässä vaiheessa voi olla parasta palata vielä jonkin verran kauemmas menneisyyteen. Olin talvella tavannut vuosien takaisten metalliopintojen aikaisen kaverini Markon Hevillä hyvvee -hyväntekeväisyyskeikalla La Barressa, jossa Marko bändeineen oli soittamassa.

Jossain vaiheessa päivitimme kuulumiset koulun jälkeisistä vuosista. Kaikenlaista oli tapahtunut ja piipahdin silloin tällöin Markon luona kylässä. Teetä ja juttuseuraa pimeisiin talvi-iltoihin, mukavaa vaihtelua kotona kököttämiselle.

Palataan pääsiäiseen, jolloin nakutin Markolle tekstarin ja kysyin, että mitä hän mahtaa puuhata. Reetan kanssa mentiin ensin syömään ja sieltä Barreen, jonne Markokin tuli aikanaan. Seuraava suunta oli Gloria, siellä illan viimeiset hitaat ja homma oli paketissa. Pää oli pyörällä, mutta hyvällä tavalla.

Marko on Käärmeenkantajan toinen kitaristi ja biisinteon kantava voima. Ja kun tyyppi kaiken hyvän lisäksi tekee semmoista musiikkia, mitä minä tykkään kuunnella niin enpä voi valittaa tätä tilannetta millään tavalla.

Molempien lasten ja harrastusten takia meidän tapaamiset ovat satunnaisia ja se passaa minulle oikein hyvin. Eipähän pääse kyllästymään kun ei kiehnää kylki kyljessä koko ajan.

Koirat hyväksyivät uuden laumanjäsenen uskomattoman nopeasti. Marko on rauhallinen, ei ensimmäiseksi käynyt koirien iholle eikä ahdistellut poikia. Ne elementit ovat se taikasana, jolla nämä yksilöt rauhoitetaan.
Hippa varsinkin on oikea fani.





Vuosi eteni juhannukseen ja sain kutsun Juvalle Markon sukulaisiin. En ehtinyt heti torstaina reissuun, vaan tulin perästä perjantai-iltana ja pääsin suoraan ruokapöytään rosvopaistin syöntiin. Paikka oli tosi viehättävän pienen joen varrella ja saunasta pääsi uimaan suoraan terassin rapuilta. Joki virtasi kohtalaisen vuolaasti, joten vastavirtaan uiminen kävi ihan työstä.





Talon kissa ei ottanut ympärillä pyörivästä aussiejengistä stressiä.


Saunan jälkeen päästiin katsomaan kokkoa, joka sytytettiin läheiselle pellolle.




Yöt olimme Markon tädin luona. Paikka on ihana, tien päässä mäellä ja ranta äärellään. Rannassa on saunamökki ja grillikota, jossa vietettiin juhannuspäivän iltaa.

Sunnuntaina lähdettiin jo aamusta etenemään, koska soitin omalle Irma-tädilleni ja he olivat myös mökillään. Reissusta tulikin varsinainen rengasmatka kun ajeltiin Juvalta Savonlinnan kautta Kesälahdelle, jossa päästiin syömään. Ilma oli juhannuksen ajan mahtava, aurinkoinen ja lämmin, mutta Kesälahdelle tultua jo paleli kun lämpötila laski kuin kokoomuksen kannatus.

Luulin ilokseni, että Irmakin lukee tätä blogia ja vihjaili siinä syödessämme, että voisi sitä vähän useammin kirjoittaa. Toivomukset otetaan huomioon ja yritetään jopa toteuttaa, joten terveisiä vaan siihen suuntaan.

Kesälahdella annoin avaimet Markon kouraan. Olin ajanut jo semmoisen huikosen, että ansaitsin välillä istua kyydissä.

Oli tosi kiva juhannut, siitä kiitos kaikille asianosaisille.


Ei kommentteja: