lauantai 10. elokuuta 2013

Jatsi pyöreästi tasan kymmenen!

Ajan kulumista ei voi kuin ällistellä. Siitä on ihan oikeasti jo kymmenen vuotta kun tämän hetken elämäni koira syntyi ja tänään Jatsi sai arvoisensa juhlat.

Tänä aamuna ei nukuttanut vaikka kuinka yritin, joten mitäpäs sitä muuta kuin hommiin ja lehden hakuun. Naapurustossa on aamuvirkkuja eläkeläisiä, mutta Ellin lehti oli vielä laatikossa, joten vein sen hänelle kun nyt satuin olemaan ensimmäisenä asialla. Satuttiin naapuriin parhaalla hetkellä, koska Elli oli letunpaistossa. Jäin odottelemaan lettujen valmistumista ja paistoin viimeiset kun Elli siirtyi kahvinkeitintä lataamaan. Aku tuli kleinspitz Mikun kanssa myös aamukahville ja Miku oli onnesta soikeana kun pääsi niin ihanaan narttuseuraan. Hippa aloitti juoksun pari päivää sitten, joten oli syytäkin olla onnessaan. Annoin tytöille letunpalaset ja lähdettiin kotiin.

Olin paketoinut Jatsille lahjan. Hippa sai keväällä piippaavan Wubba Kongin, mutta se inhosi sitä juuri sen piippaamisen takia ja samasta syystä Jatsi rakastui siihen. Niinpä oli itsestään selvää, etten osta mitään uutta krääsää kun voi kierrättää.

Mitä sait, näytä!


Jotain kivaa sieltä ilmestyy...


...ja riitahan siitä tietysti tuli.



Eristin Hipan ja tein Jatsin kanssa vähän tokojuttuja pihalla, että sain palkata sen hienolla wuballa ja annoin sen leikkiä sillä muutenkin vähän aikaa.

Käytin tytöt  lenkillä, jonka jälkeen menin käymään raviradalla Elokarelia-näyttelyssä. Järkkärit olivat jonossa keräämässä parkki- ja pääsylippumaksuja, mutta minä vilautin ikkunasta vihreää korttia.
"Koetoimitsija, jee!" huudahti herra rahankerääjä ja viittasi minut jatkamaan matkaa.

Aussiekehä oli juuri sopivasti alkamassa ja juttelin Miimin ja muiden tuttujen kanssa sen aikaa kunnes Viia meni kehään.
"Ja ilikesit ilman kameraa tulla!" Miimi huudahti.
"Niin ilikesin kun mikään ei oo niin tyhmää kun näyttelyssä kuvaaminen!"
"Vaikka myö ollaan täällä?"
"Vaikka ois kuka niin sama tilanne."

H tuli tulokseksi ja tuomion jälkeen mentiin shoppailemaan synttärisankareille lahjoja. Pehmiskojukin niin kutsuvasti siinä seisoi, että piti ostaa jätskit.

Kotona leivoin vielä viimeiset leipomukset ja ehdin vielä ottaa pienet nokoset sohvalla ennen kuin juhlavieraat saapuivat. Pippaloihin osallistui Hilkka, Kiri ja Valo, Satu ja Viiru sekä tietenkin Miimi, Pami, Unelma ja Viia.
Jatsi ja Pami saivat ihania lahjoja; leluja ja namuja ja jopa lahjakortit Mustiin ja Mirriin. Kyllä nyt passaa.

Ohjelmassa oli makkaransyöntikilpailu, jonka kilpailujärjestys arvottiin heittämällä tikkaa ja näin myös ihmiset pääsivät leikkimään. Eräät meistä eivät olleet heittäneet tikkaa vuosikausiin, joten tarjosin suorastaan elämyksiä.

Suunnittelin homman jääkiekkoturnauksen tyyliin, jossa ensin pelataan alkusarja A-, B-, C- ja D-lohkoissa. Näiden voittajat jatkavat kisaa ja niin edespäin kunnes viimeinen pari on loppuottelussa. Vaikka itse kehunkin, niin oli tosi pätevä systeemi, koska kaikki kisasivat periaatteessa kaikkia vastaan.

Ideana oli viisi lautasta peräkkäin ja jokaisella yksi makkaranpala. Kaksi koiranohjaajaa kisasi ja toiset toimivat tuomareina. Koiran piti kulkea viiden lautasen reitti ja kaikki makkarat täytyi olla syötynä että suoritus hyväksyttiin. Koska maalikameraa ei ollut, jouduttiin hyvin tasaiset suoritukset uusimaan. Siitä ei ainakaan koirien osalta tullut valituksia.

Aiemmin oli puhetta Viirun monipuolisista kyvyistä ja kyllä se on tosi pätevä myös makkaransyönnissä. Viiru ja Jatsi pesivät muut alkusarjassa ja pudotuspeleissä uskomattomalla syömisvauhdilla ja taitavalla tekniikalla.

Viialla meni aikaa suunnittelussa, mutta se ei ole muutenkaan tullut tähän maailmaan hätäilemään. Hippa taas sähläsi itsensä pois pelistä kun kisasi Pami-äitiään vastaan alkusarjassa.


Loppuottelu oli tosi tasainen, mutta Viiru voitti Jatsin jäädessä hopealle vain niukasti.

(Kuva: Wilhelmiina Virolainen)

Kisan jälkeen otettiin ryhmäkuva. Vasemmalta Unelma, Kiri, Pami, Viia, Valo, Viiru, Hippa ja Jatsi.


Sitten päästiinkin me ihmisjengi asiaan eli herkuttelemaan. Kakku on Kinuskikissan sivuilta napattu Kinuski-vadelmaihanuus ja koristelu tietenkin päivän teemaan tuunattuna:


Voi herranpieksut että osasi olla hyvää! Tämä ei ole vain oma mielipiteeni, vaan koko seurueen yksimielinen tuomio. Kannattaa kokeilla.

Koirat saivat myös herkkuja. Eräät olivat melko röyhkeitä omaa vuoroaan odotellessa.

(Kuva: Wilhelmiina Virolainen)

Kaikilla oli kivaa. Kiitos käynnistä, tytöt!

Ei kommentteja: