Päänsisäiset pulmat alkavat selvitä
Kirjoittelin viime vuoden lopulla kummallisista kotkotuksistani ja asia on edennyt mielenkiintoisella tavalla. Pahemmaksi yltynyt stressi sai aikaan aistiharhoja, joten masennuslääke vaihdettiin psykoosilääkkeeseen, vaikka psykiarin mukaan minulla ei ole mitään psyykkistä vaivaa. Sen sijaan hän laittoi psykologin teettämään minulla neuropsykologiset testit, että onko mahdollisesti Aspergeria tai vastaavaa havaittavissa. Psykologin kanssa vietetyssä loppupalautteessa hän epäili ADD-tyyppistä keskittymishäiriötä.
Perjantaina kävin psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla viimeisellä tuomiolla ja vanhempani olivat mukana kertomassa lapsuusaikojen juttuja.
Psykiatri puolestaan sanoi, että Asperger-piirteitä minussa on runsaasti, ei diagnoosiin asti, mutta neuropsykiatriselle kuntoutukselle on kuitenkin selkeä tarve.
Testien mukaan minulla on huono naama- ja lähimuisti, mutta auditiivisen ja visuaalisen muistin suhteen olen suorastaan lahjakas.
Älykkyyttä piisaa (vaikka siltä ei läheskään aina tunnu) ja ajattelutapani on omalaatuinen.
Tehtävien aloittaminen on vaikeaa, jos ohje on epäselvä tai puutteellinen. Nauroinkin itsekseni, että jos olisin koira ja tämä olisi ollut luonnetesti, toimintakykyni olisi -1 pieni.
Töissä suurin ongelmani ja stressin aiheuttaja on asiakaspalvelu eli sosiaaliset tilanteet ovat todella vaikeita. Työnantajani on kärsivällinen, hän jaksaa opastaa ja neuvoa, mitä ja miten asiakkaille pitää missäkin tilanteessa puhua, mutta minä en opi. Teen samat virheet aina uudelleen.
Psykologin kerrottua testitulokset hän sanoi, että olen tähän asti työ- ja opintoelämässä jotenkin alitajuisesti osannut kiertää ne tilanteet missä olen huono. Nyt kun jouduin siihen pisteeseen, että homma ei onnistu, pakka levisi lopullisesti.
Niinpä oli hieno fiilis, kun perjantaisessa porukkamiitingissä psykiatri sanoi suoraan, että "Sinun aivotoiminta on sen verran normaalista poikkeavaa, että et tule pärjäämään nykyisessä työssäsi."
Nepsy-kuntoutusta saa tällä hetkellä meidän seudulla vain yksityisellä sektorilla ja se on sikamaisen kallista. Kelan harkinnanvaraisen kuntoutustuen hakemiseen taas ei psykologin teettämä testi riitä, vaan tarvitaan neuropsykologin lausunto. Niinpä psykiatri laittoi lähetteen keskussairaalaan ja nyt odottelen kutsua neurologian polille.
Kylläpä osasi taas elämä nakata asiat päälaelleen, mutta jospa minusta vielä eläjä tulee. Tämä oli tämmöinen väliaikaistiedote, joten palataan asiaan kunhan on enemmän tietoa.
Perjantaina kävin psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla viimeisellä tuomiolla ja vanhempani olivat mukana kertomassa lapsuusaikojen juttuja.
Psykiatri puolestaan sanoi, että Asperger-piirteitä minussa on runsaasti, ei diagnoosiin asti, mutta neuropsykiatriselle kuntoutukselle on kuitenkin selkeä tarve.
Testien mukaan minulla on huono naama- ja lähimuisti, mutta auditiivisen ja visuaalisen muistin suhteen olen suorastaan lahjakas.
Älykkyyttä piisaa (vaikka siltä ei läheskään aina tunnu) ja ajattelutapani on omalaatuinen.
Tehtävien aloittaminen on vaikeaa, jos ohje on epäselvä tai puutteellinen. Nauroinkin itsekseni, että jos olisin koira ja tämä olisi ollut luonnetesti, toimintakykyni olisi -1 pieni.
Töissä suurin ongelmani ja stressin aiheuttaja on asiakaspalvelu eli sosiaaliset tilanteet ovat todella vaikeita. Työnantajani on kärsivällinen, hän jaksaa opastaa ja neuvoa, mitä ja miten asiakkaille pitää missäkin tilanteessa puhua, mutta minä en opi. Teen samat virheet aina uudelleen.
Psykologin kerrottua testitulokset hän sanoi, että olen tähän asti työ- ja opintoelämässä jotenkin alitajuisesti osannut kiertää ne tilanteet missä olen huono. Nyt kun jouduin siihen pisteeseen, että homma ei onnistu, pakka levisi lopullisesti.
Niinpä oli hieno fiilis, kun perjantaisessa porukkamiitingissä psykiatri sanoi suoraan, että "Sinun aivotoiminta on sen verran normaalista poikkeavaa, että et tule pärjäämään nykyisessä työssäsi."
Nepsy-kuntoutusta saa tällä hetkellä meidän seudulla vain yksityisellä sektorilla ja se on sikamaisen kallista. Kelan harkinnanvaraisen kuntoutustuen hakemiseen taas ei psykologin teettämä testi riitä, vaan tarvitaan neuropsykologin lausunto. Niinpä psykiatri laittoi lähetteen keskussairaalaan ja nyt odottelen kutsua neurologian polille.
Kylläpä osasi taas elämä nakata asiat päälaelleen, mutta jospa minusta vielä eläjä tulee. Tämä oli tämmöinen väliaikaistiedote, joten palataan asiaan kunhan on enemmän tietoa.
Kommentit