perjantai 1. tammikuuta 2016

Mennyttä ja tulevaa

Joulu meni sen kummemmin toivottelematta, joten toivotellaan nyt muita asioita.


Mitä jäi käteen viime vuodesta? Ei kovin kummoisia. Onhan se toisaalta saavutus olla työttömänä kokonainen vuosi putkeen, mutta omalla kohdalla otin sen hyvillä mielin vastaan. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on noussut jälleen kerran arvoon arvaamattomaan ja sitä minä enimmäkseen viime vuoden ajan tein. Ylimääräisen uupumuksen poisto-operaatio, sanoisin.

Loppuvuodesta aloin jo orientoitua työnhakuun, mutta se on vielä vaiheessta. Katsotaan miten käy. Joka tapauksessa sekä henkinen että ruumiillinen minäni ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että molemmat haluavat töihin.

Harrastusrintamalla koirien osalta meni kohtuullisen hyvin. Jatkoimme Hipan kanssa rallypuuhastelua ja saimme syksyn viimeisestä kokeesta RTK2-tittelin. Kokeet eivät yleisesti ottaen menneet kovin hyvillä suorituksilla, mutta enimmäkseen hyvällä mielellä ja se oli pääpointti koko hommassa.

Pääsin PoKS:in rallyryhmään, joten viikottaiset ryhmätreenit heti tämän kuun alusta tekevät varmasti hyvää oman aktivoitumisen suhteen. Luotan siihen, että ryhmän paine puolestaan huolehtii läksyjen tekemisestä.

Jatsin kanssa tehdään vain pikkujuttuja hyvän mielen takia eikä tavoitteellisesti. Sen kuulo huononee edelleen, mutta intoa piisaa siitäkin edestä eli on tosi haastava treenattava. Ihanaa sen kanssa on tehdä kun se on niin mahdottoman iloinen.

Selkäkään ei vaivaa kun muistaa pitää sen lämpimänä. Kuonoa vaivaavan kutinan syy ei ole selvinnyt enkä tiedä selviääkö ikinä. Nappuloissa oli yllättävää kyllä vehnää, mutta niiden vaihtaminen toiseen merkkiin ei ole vaikuttanut asiaan.

Hevosharrastuskin elpyi jonkin verran. En pääse joko rahan tai olosuhteiden takia ratsastamaan niin paljon kuin haluaisin, mutta hyvä kun edes vähän. Ei kaikkea voi saada. Kunhan jonkin verran kuljetan itseäni hevosten pariin ja niiden pölyä kotiin että poikien siedettävälle tasolle yltänyt allergia pysyy ja siedättyy edelleen.

Viime kesän Farmari 2015 -näyttelyssä nimittäin pojistakin tuli hevoshulluja. Varsinainen puuhastelu niiden kanssa vaan on vielä liikaa. Ei ole kiva jos joutuu tirskumaan silmät turvoksissa ja iho rakkuloilla ponin selässä tai käynnin tai kärryajelun jälkeen.

Jatkakaamme harjoituksia joka rintamalla.

Ei kommentteja: