maanantai 21. maaliskuuta 2016

Sisäruåtsia ja sukulaisia

Tervepä teille! Mamma antoi taas vaihteeksi minulle puheenvuoron. Tykkään.

Tässä päivänä muutamana mamma alkoi ruuvata meidän autohäkistä väliseinää pois. Voi kehveli, se tarkoittaa sitä, että lähdetään jonnekin pitemmälle matkalle. On nääs mukavampaa olla kontissa kun saa olla vähän väljemmin.

Jonkun aikaa siellä ihmeteltiin kunnes parkkeerattiin jollekin isolle aukealle. Mamma käytti meidän pissillä ja sitten hävisi kohti isoa rakennusta, jossa on kaksi ovea. Toisessa lukee "Ingång" ja toisessa "Utgång"

Vaikka koira olenkin niin kyllä ihmisten kielet meikätytön päässä taipuu. Sanoin Jatsille, että miksi sisämaalaisille ja ulkomaalaisille on omat ovet? Eikö se ole vähän... hmm... epätasa-arvoista? Jatsi moitti minua tyhmäksi. Sanoi, että ne tarkoittaa sisään- ja uloskäyntiä ruotsiksi kirjoitettuna. 

Ruotsiksi? Saatan tyhmä ollakin, mutta ei se tätä varsinaista asiaa muuta yhtään sen viisaammaksi. Nyt ollaan Suomessa ja vieläpä melko syvällä Savossa. Miksi opastukset pitää olla ruotsiksi? Täällä päin on niin vähän ruotsalaisia turisteja saati asukkaita, että kyllä ne harvat osaavat päätellä suomen kielellä mistä mennä sisään ja mistä tulla ulos.

Ollapa samat kyltit savoksi, hihi. 
Sisäänkäynti = Ka, tervetulloo ja käykkeehän peremmälle! 
Uloskäynti = Elä, elä siitä sissään pakkaja vuan rumella kohen tuota toesta ovvee!
Siinä sitä länsinaapuri pohtisi, että sjutton också sentään, mitähän nuo tarkoittaa. On meillä koirilla sentään helppoa, sama kieli toimii ympäri maailmaa.

Ei tarvinnut pitkiä unosia ottaa kun mamma jo palasi ison laatikkopinon kanssa. Kippasi ne takapenkille ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Paino sanalla jatkamaan, ei palattukaan suoraan kotiin, vaan jonnekin muualle kävi tie. Selvisi, että mentiin Vehmersalmelle minun Tessu-veljeä moikkaamaan! Kivaa!

Mamma ja Mirka siinä höpisivät omia juttujaan ja jonkin ajan päästä lähdettiin lenkille. Kyllä kuuli koko naapuruskunta, että täällä on vieraita ja me mennään nyt! Topin suunnasta olisi kyllä vähempikin ääni riittänyt. Se ärjyi koko ajan minun korvaan ja Tessu säesti. Yritä siinä puolustautua kahta vastaan. Jatsi sai olla rauhassa, mutta se on jo niin vanha, että saa pelkän iän vuoksi enemmän arvostusta.


Lenkiltä palattua Tessu hyppäsi sänkyyn tervehtimään Samia, joka oli sillä välin tullut töistä. Minäkin kävin moikkaamassa eikä yhtään häätänyt pois vaikka kesken päiväunien heräsi sängyssä pomppiviin koiriin. Kiva tyyppi.

Kun Sami oli vetänyt tarpeeksi unta palloonsa, lähdettiin tallille. Heillä on kaksi hevosta ja Sami lähti ajamaan toista niistä. Ei me niistä polleista piitattu kun niitä on nähty ennenkin, mutta ettepä arvaa mitä tallilla oli? Täällä se jossain on... juu, kissa! No ollaan me niitäkin nähty, mutta silti ne vaan on niin mielenkiintoisia otuksia. Jos se vaikka lähtisi juoksemaan, että me saataisiin antaa sille vielä enemmän vauhtia?



 Mutta ei. Tämä yksilö heittäytyi ihan patsaaksi.


Olkoot mokoma. Sami lähti ajamaan ja mamma varustautui kameran kanssa, että saa otettua ajokuvia. Aina se vahtaa kameransa läpi. Tylsää.

Kun kuvat oli otettu, lähdettiin kotiin. Johan tuota joutikin, mutta voitaisi piipahtaa vähän useammin. Monta vuotta vierähti viime visiitistä. Sanoivat, että huhtikuussa tulee uusi perheenjäsen, kaksijalkainen tosin. Se saattaa olla hyvä syy lähteä käymään aika pian uudestaan. Elämme toivossa.

Mamma pyysi sanomaan, että kaikki kuvat löytyvät täältä.

Ei kommentteja: