Voi VOI tuota Hippaa!

Lauantaina koitti se hetki kun pääsin toteuttamaan edellisessä postauksessani mainittua motivaationkohotuskeinoa. Ensimmäinen voittajaluokan rally-toko korkattiin Kuopiossa Viiksiareenalla. Tuomarina oli iki-ihana Tytti Lintenhofer ja rata oli äkkikatsomalta vaikeahko.

Tulos tuli silti, 74 pistettä ja mikä tärkeintä, Hipan viimesyksyinen hyvä fiilis jatkui talven yli.

Heti toisena tehtävänä oli peruutus, mikä on meidän heikko kohta. Pieleen meni, ei siksi etteikö Hippa olisi osannut, vaan siksi kun minä sekoilin askelissani. Siitä -10. Hippa oli vinossa, mutta olisi me saatu se suoritettua jos... No, turha selitellä.

Seuraavaksi oli liikkeestä seiso, kierrä koira. Peruskauraa, mutta Hippaa jänskätti vissiin sen verran, että ei jäänyt paikoilleen ja otin uusinnan. Sekään ei auttanut, vaan lähti pyörimään mukana ja annoin olla. Niinpä se kyltti ropsautti mahtavat -13.

Sitten menikin pitkä pätkä tosi hyvin. Puolenvaihto jalkojen välistä oli oikein hyvä. Sen jälkeen tuli pujottelu edestakaisin, josta ropisi -1 epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Oikealla seuraaminen ei ole ihan vielä kunnolla hallusta, vaikka koira suunnilleen oikealla paikalla pysyttelikin. Sorruin myös antamaan liikaa käsimerkkejä pujottelun aikana.

Ennen maalia oli puolenvaihto takana ja sekin meni täydellisesti. On sitä kyllä tahkottukin, en tiedä mikä siinä on ollut niin vaikeaa. Hienoa kun tahkoaminen on tuottanut tulosta.

Edit: Lisätäänpä vielä kartta.


Muuten arvostelulomake olikin iloisen tyhjää.
Kommentti: "Koiralla upea takapään käyttö. Taitava koirakko. Ajoittain houkuttelevasta käsimerkistä vähennetty kokonaisvaikutuksesta -2."

Jos saisi valita, otan paljon mieluummin nuo kaksi kympin menetystä kuin pientä pisteenropinaa pitkin rataa. Ne olivat selkeitä virheitä, jotka on helppo korjata kun muu rata oli täsmällistä ja kaunista suorittamista.

Käytösruutu oli istuen edessä. Tuomari selitti rataantutustumisen yhteydessä, että ensimmäinen asennonvaihto tekee -10 eikä sen jälkeen ole väliä, montako kertaa koira vaihtaa asentoa. Homma pysyy hanskassa, kunhan ohjaaja ei sen kahden minuutin aikana koske koiraan. Se tietäisi hylättyä.

Tässä vaiheessa juttu muuttui mielenkiintoiseksi. Hippa malttoi mielensä tosi pitkään, mutta yhtäkkiä nousi salamannopsasti seisomaan. Käskin yhtä nopeasti takaisin ja se totteli. Harmittelin tilannetta, mutta iloitsin hyvin menneestä radasta.

Aloin vasta kotona laskeskella pisteitä ja mietin, että huonollakin matikkapäällä joku tässä ei täsmää. Sehän se oli; käytösruutuun ei ole merkitty sitä mitä siellä tapahtui. Eikö ruudun valvoja muka huomannut Hipan hyppäystä seisaalleen? Ilmeisesti ei kun ei ollut raportoinut tuomarille.

Melkein alkoi omatunto soimata, mutta valvojan olisi pitänyt olla hereillä meidän suorituksen aikana, joten pidän tämän tuloksen. Eikä kukaan muukaan esittänyt protestia.

Olihan meillä matkaseuraakin. Miimi oli alun perin ilmoittanut Viian kokeeseen, mutta kenraaliharjoituksessa pikkukoira haahuili täysin vailla menohaluja, joten sen sijaan Pami pääsi vanhoilla päivillään vielä kisatunnelmiin uuden lajin pariin. Pami teki töitä iloisena ja hyvin, mutta ratavirheen takia tuli hylätty. Se meni tyystin kokemattoman ohjaajan piikkiin, joten kaikesta oppii.

Kiva reissu, vaikkakin rankkaa viettää koko päivä autossa, jännityksessä ja kehässä. Seuraavaksi kokeillaan Lieksassa tulevana lauantaina.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla