perjantai 10. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen nolla

Johan siitä taas muutama viikko on vierähtänyt kun Lieksassa kävimme rallaamassa hurjat 66 virhepistettä eli jäljelle jäävä erotus oli säälittävä.

Iiris Harjun laatima rata oli meille vaikea. Vaikka mikään ei periaatteessa pitäisi olla vaikeampi kuin joku toinen jos vaan on treenannut, mutta tämä useine puolenvaihtoineen oli kinkkinen. Lieneekö pitkä odottelu tehnyt myös oman vaikutuksensa kun Miimin kanssa jälleen porukalla reissattiin ja alokasluokka oli ensimmäisenä. No, kuten urheilijat tuppaavat selittämään, parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää. Ei riittänyt tulokseen tällä kertaa.


Heti ensimmäisenä startin jälkeen tuli puolenvaihto takana, joka meni pieleen. Ei onnistunut uusinnankaan jälkeen, joten kurjin mahdollinen alku oli radalle -13 pisteellä. Seuraavaksi pujotelu oikealla, josta myös -10 kun koira kävi väärällä puolella. Myöhemmin tuli toinenkin väärällä puolella käynti.

Kädetön ohjaaja siinä ei saa ohjattua koiraa esteen yli, joten tältäkin kyltiltä kymppi pois.

 (Kuva: Anni Rask)

Hypyn jälkeen tuli istu, maahan, kierrä koiran ympäri ja jälleen kymppi kun rintamasuunnassa oli jotain huomauttamista.

Näiden isojen mokien lisäksi oli kaikenmaailman kylttivirhettä, ohjaajavirhettä, vinoa ja epätarkkaa niin paljon, etten viitsi enää tämän tarkemmin pureutua noihin asioihin.

Kommenteissa oli "Erinomaista osaamista paikkapaikoin, lisää treeniä tekniseen suorittamiseen."
Oikein hyvin kiteytetty. Ja ohjaajan jännitys pois niin koirallakin voisi olla fiilikset aika paljon paremmin kohdallaan.

Kiva saada itsestään joskus kisakuvia erinomaisen kuvaajan ottamana, kiitos Annille näistä. Allaolevasta voisi päätellä, että Hippiäisellä oli kivaa ja paketti kasassa. Välillä olikin.

(Kuva: Anni Rask)

Ehkä isoin ongelma Hipan teknisessä suorittamisessa on se kamala, inhottava oikealla (eli väärällä) puolella seuraaminen. Se pitäisi saada yhtä luonnolliseksi kuin vasenkin, muuten ei edistymistä tapahdu muissakaan osioissa. Lieksan jälkeen jätin Hipan pienelle lomalle, koska se on jo näyttänyt pieniä burn outin oireita. Ei sillä etteikö jaksaisi tehdä, vaan sillä että tekeminen on mennyt epätarkaksi.

Maanantaina olin JoA:n järkkäämällä psyykkisen valmennuksen luennolla, josta kirjoitan oman juttunsa pikapuoliin. Jotain eväitä sieltä jäi plakkariin, joten katsotaan saanko toimimaan omalla kohdalla. Huomenna lähdetään Pieksämäelle kokeilemaan, onko lomailulla ollut mitään vaikutusta ja jos ei, otetaan lisää lomaa ja treeneissä paluuta perusasioiden äärelle.

Hipan kuuppa ei vaan näköjään kestä näin tiivistahtista treenaamista. Tai treenaamisesta se nauttii, mutta minä onneton menen kokeisiin pilaamaan koiran fiiliksen. Eihän se voi käsittää, miksi mamma käyttäytyy kokeissa ihan eri tavalla kuin treeneissä.

Ei kommentteja: