sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Toinen nolla

Eilen piipahdettiin Pieksämäellä kokeilemassa voittajaluokkaa kolmannen kerran. Lopulliseksi pistemääräksi jäi 63 eli ei se toinen tulos tästä luokasta enää kauas jäänyt. Tuomarina toimi Hannele Pirttimaa ja rata oli täysin selvitettävissä, mutta aina vaan tuppaa jotain hässäkkää tapahtumaan.

Erona viimekertaiseen kokeeseen oli se, että tästä jäi hyvä mieli. Hippa oli paljon paremmalla fiiliksellä alusta lähtien enkä minä jännittänyt lähellekään niin paljon kuin viimeksi Lieksassa.


Tällä kertaa hyppyyn mentiin vasemmalla seuraten, mutta se piti uusia kun Hippa leiskautti siivekkeen yli eli varsinaisen suorituspaikan ulkopuolelta. Oma moka kun ohjasin hypylle liian lähellä estettä.

Kuten kuvasta näkyy, radalla oli monta eri versiota eteen istumisesta, joka on meidän kompastuskivi tapahtuipa se sitten oikealta tai vasemmalta, liikkeestä tai perusasennosta.

Ensimmäinen näistä oli istu, koira eteen, oikealta sivulle, istu (kyltti 5). Haukkumisesta ropisi kolme pistettä pois. Ilmeisesti jälleen kerran ansaitsin nämä haukut.

(Hippa haukkui vähän muuallakin, mutta tulkitsin sen tällä kertaa myös osittain innokkuudeksi eikä pelkästään palautteeksi minun epäselvästä ohjaamisesta.)

Välissä tuli puolenvaihto ja sitten liikkeestä maahan (kyltti 7). Varma tapaus kotona ja treeneissä, tehtiinpä kummalta puolen tahansa. Mutta entä nyt? Ei neiti ymmärtänyt käskyä, uusin eikä mennyt maahan sittenkään eli -13. Tällä kertaa minä olisin voinut haukkua Hipan. Kerta kaikkiaan, mitään syytä näin totaaliselle tenäytymiselle ei ollut.

Kyltti 9: Koira eteen, vasemmalta oikealle, istu. Tästä tuli -1 kontrollin puute ja -1 ohjaajavirhe. En kuolemaksenikaan muista tai edes olisin huomannut, mitä oikein sähläsin.

Seuraava huomautettava tuli 270 asteen käännöksessä vasempaan (kyltti 13), -1 vinoudesta. Seuraaminen oli vasemmalla eli peräpään käyttö ei ollut onglemana. Jostain syystä Hippa ei ilmeisesti ihan pysynyt mukana ja tuomari rokotti heti.

Kyltti 16: Molemmat oikeaan, täyskäännös. -1 kontrollin puute ja -1 epätarkasti suoritettu liike. Luulin, että nämä puolenvaihdot olisivat menneet suhteellisen hyvin, mutta en luullut enää arvostelulomakkeen luettuani. Pitäisi olla elävän kuvan dokumenttia, että voisi ottaa opikseen.

Kyltti 17: Edellisellä kyltillä tapahtuneen suunnanvaihdoksen jälkeen tuli vielä kertaalleen eteen istuminen eli koira eteen, oikealta sivulle, eikä muita istumisia. Tästäkin kontrollinpuute ja -1 pois.

Lopuksi oli vielä käytösruutu istuen edessä ja siinäkin Hippa ehti ponnauttaa höyhenenkeveän takamuksensa irti maasta, joten kymppi pois. Käskin heti istumaan ja sitten otettiin treenin kannalta kun peli oli jo menetetty.

Kommenteissa oli vain "Hyvä rata" eikä muuta. Eipä tämä tuomari ainakaan kaunistellut turhia.

Paljon pientä sälää pitkin rataa ja pari isompaa. Tältä reissulta hanskaan jäi aika paljon tavaraa.

Ensinnäkin kimppakyydit voi unohtaa, ainakin siinä tapauksessa jos se tarkoittaa menomatkan lisäksi monen tunnin odottelua. Tylsistyyhän sitä vähemmästäkin ja liika virittely sitten väsyttää. Vireen passaaminen on muutenkin melkoista kellosepäntyötä.

Toiseksi täytyy hyväksyä, että tällä tasolla arvostelu on todella tiukkaa. Sinne päin ei riitä.

Kolmanneksi, Hipan persoonallisuus ei kestä näin tiivistahtista treenaamista. Yritin jo Lieksan kokeen jälkeen jättää Hippa lomalle, mutta en malttanut tehdä sitä kunnolla. Nyt päätin, että jos tulee tulos, kokeilen räpeltää RTK3:n verran ja huilata ennen messiä, mutta jos ei tule, jäädään Hippiksen kanssa saman tien tauolle. Näin kävi. Ei suinkaan sillä fiiliksellä, että "hanskat tiskiin kun ei tästä tule mitään" vaan pikemminkin "antaapa ajatusten seljetä" -tyyliin.

Monta juttua pitää suunnitella melkein alusta uusiksi.

Oikealla seuraaminen on saatava yhtä luonnolliseksi kuin se koiran mielestä normaali puolikin. Vasta sitten voi edetä yksittäisissä tehtävissä.

Eteen tulemiseen olen harkinnut kokonaan uutta käskyä. Tähän asti se on ollut "tänne", jonka otin luoksetulosta käyttöön. Ytimekkäästi ajateltuna sehän tarkoittaa, että tulen rivakasti mamman lähelle ja istun eteen. No, ei meinaa mennä jakeluun kun siihen pitää siirtyä vierestä. Siitäkin huolimatta, että olen treenannut eri matkoilla ja eri kulmista.

Käytösruututreenit pitää tehdä huomattavan paljon vaikeammiksi kuin mitä koesuoritus on. Eräs koira äkkäsi grillistä löyhähtävät aromit kesken radan niin totaalisesti, että korvat hävisivät sen siliän tien ja ohjaaja luopui leikistä. Paistetun makkaran tuoksua on hankala toteuttaa treeneissä, mutta muuta haisevaa voi ripotella ympäristöön. Kissanruoka on meillä jo houkutustreenissä käytössä, joten samoja purkkeja käytösruudun ympäristöön. Namien viskominen kuonon eteen voi myös palvella kärsivällisyyden kehittymisessä.

Mutta kunhan katsellaan ja hissukseen edetään. Tavoite pitää olla, että motivaatiota riittää, mutta ei siitä stressiä tarvitse ottaa. Hippa on nuori koira vielä ja aikaa on jos muuten elonpäiviä piisaa.

Ei kommentteja: