Nomsan seikkailut hormonimaassa

Nomsahan on sijoituskoira, joten pentusuunnitelma elää muun elämän taustalla. Viime syksynä se oli suunnitelmissa astuttaa, mutta uros menehtyi yllättäen. Lämmin osanotto omistajalle tätäkin kautta, jos tavoittaa.

Sitten odottelemaan seuraavaa juoksua, jonka piti olla nyt tammikuun kieppeillä. Ei näy ei kuulu. Ihmettelimme naapurin Annin kanssa porukkalenkillä joulun aikoihin, kun Ben-whippet oli kovin kiinnostunut Nomsasta. Tai no, 'kiinnostunut' oli lievä ilmaisu. Silmät pyörivät hedelmäpelinä tai pokerina herttasuoraa hakien.

Treeneissä Nomsa haahuili poissaolevan oloisena ja kroppa näytti lievästi punkerolta. Samaan aikaan tuskailimme, kun treeneissä tökki vähän kaikki. Ei kulkenut, ei millään. Meni vastalaukkaa ja pomppi kummallisen näköisenä. Käytin akupunktiossa, jossa Soile myös käsitteli osteopaattityyliin. Helpotti, mutta ei kokonaan auttanut.

Sitten tajusin, että se juoksu oli ja meni. Niin hiljaisena, ettei pisaraakaan tipahtanut. Normaalistihan en käy treeneissä juoksujen aikaan, koska koiran ajatus on kadoksissa. Nyt oli ajatus kadoksissa enemmän omistajalla, mutta olkoot, en soimaa itseäni enää enempää. 

Liike oli myös edelleen kadoksissa. Koska vannon jäsenkorjauksen nimeen, päätin kokeilla samaa Nomsaan. Varasin ajan Koirakoulu Napakasta ja helmikuun alussa Leinosen Niina kävi töihin. Nomsa oli tosiaan jumissa tasaisesti joka puolelta, mutta eniten asiaan vaikutti SI-nivelet. Ne olivat täysin tönkkönä. Niina availi niveliä melko kauan ja kipeää teki, mutta se kannatti. Jäimme treeneistä lomalle ja sain läksyksi pitää Nomsa lämpimänä. Silloin oli melkoiset pakkaset, joten lenkkeilyt suoritettiin takki päällä. Otin myös tavaksi aloittaa lenkit hihnassa, koska tytöt riehuvat ensimmäiset parisataa metriä ihan tolkuttomasti ja siinä tulee helposti revähtymiä kylmiin lihaksiin. Nomsa alkoi venytellä takajalkojaan tyytyväisenä kun kykeni tekemään niin. Parin viikon päästä otettiin uusintahoito, jossa ei enää ollut paljon tekemistä. Tilanne oli korjaantunut tosi hyväksi. Pääsimme taas osallistumaan treeneihin ja oli ilo huomata koiran toimivan aivan entiseen tyyliin. 

Laitanpa tähän meidän talvikauden viimeisen treenin, jonka Tiina ystävällisesti videoi. Koutsi oli laatinut melkoisia kiekuroita ja nykyisellä terveellä kropalla Nomsalla ei ollut mitään vaikeuksia selvitä niistä. Tuo yksi väärään suuntaan suoritettu hyppy johtui viereen siirtyneen kuvaajan läsnäolosta. Tuommoisia häiriöitä Nomsa ei vielä oikein kestä, koska muilla kerroilla se suoritti takaakierron moitteettomasti.

Agitreeni 22.3.2021 

Entä hormonitoiminta? Se vilkastui myös. Olen aivan saletti, että Nomsan kohdalla kävi samoin kuin monen ihmisnaaraankin lapsettomuuden kanssa. Kun elimelliset syyt on poisluettu eikä lasta kuulu, voi epäillä hermopinnettä. Kun Nomsan SI-nivelet avattiin, munasolujen irtoamista jarruttanut hermopinne vapautui ja juoksu alkoi sunnuntaina 7.3., reilut kaksi viikkoa toisen jäsenkorjaushoidon jälkeen. Ei voi olla sattumaa.

Hauskaa asiasta teki se, että Miimi oli lähtenyt Armeniaan hoitamaan sen puolen asioitaan. Mitäs sitä näillä nurkilla joutilaana töllöttämään kun talven juoksu meni miten meni ja oletuksena oli, että otetaan uusi yritys sitten kesällä. Yllätysjuoksun alettua lähetin viestin, että tule tänne, mutta koronakaranteenin takia astutus ehtisi olla ja mennä. Niinpä Tiina käytti Nomsan ensimmäisessä progesteronitestissä ja minä vielä kolme kertaa lisää. Juoksu venyi kuin vanha viili ja Miimi olisi sittenkin hyvin ehtinyt Suomen-kotiin hoitamaan lisääntymisasioita, mutta mistäpä näitä tietää. Kolme testiarvoa oli alle 1. Kysyin, miten se homma yleensä menee ja sain vastauksen: "Keskimääräisesti paras ajankohta normaalille astutukselle on 12.-14. kiimavuorokausi. Progen perustaso on alle 1. Ovulaatio tapahtuu kun progesteronipitoisuus saavuttaa 5-6 (10) ng/ml, eli kun eilen oli vielä perustasolla, niin vähintään 2-3 päivää voi odottaa. Astutus kannattaa tehdä kun proge on 5-10, ja kohdunkaula sulkeutuu progetasolla 15-25."

Neljäs proge otettiin 23.3. eli elettiin jo kiiman 17. päivää. Huppista, se oli pompsahtanut 12:een ja vähän yli! Testi otettiin klo 17 ja Martina soitti siitä puolen tunnin kuluttua, että astutus pitää tehdä nyt. Viimeistään seuraavana aamuna, mutta iltapäivällä olisi jo myöhäistä. No mikäs siinä, uros vain oli Kuusankoskella eli ainakin neljän tunnin ajomatkan takana. Alkoi kuumeinen miettiminen, että mitenkäs tehdään. Nomsa oli levoton. Piippasi hermostuneena aivan kuin olisi tiennyt mistä tuulee ja kannustanut tekemään päätöksiä. Eipä siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä nöyrästi taivaltamaan pitkin pimeää itärajaa. Sovin uroksen omistajan kanssa, että tulee vastaan ja tapaamme iltakymmenen kieppeillä Imatran Prisman parkkipaikalla.

Näin kävi ja totesimme Eilan kanssa pimeän parkkiksen olevan vallan romanttinen treffipaikka. Otin Nomsan kontista ja se loikkasi epätavallisen ystävällisenä kohti Raidia ajatuksella "ha, tämäkö on minun sydämeni valittu", kunnes palautui entiselleen ja ärisi innokkaalle sulhaselle. Päätimme lähteä kävelemään, että pariskunta vähän totuttautuu toisiinsa. Nomsa etsi pissapaikkaa ja Raid tunki voimalla seuraan Eilan yrittäessä pidättää koiraa, että tytteli saa asiansa hoidettua. Nomsan harmistunut ilme kertoi, että "voitko nyt poistua kun on kamala hätä". Heti kun tämä oli järjestyksessä, alkoi leikki. Nomsalla on säpäkät liikkeet kun se kisaili Raidin kanssa. Sitä ei kestänyt kuin minuutin pari ja Nomsa otti tukevan sahapukkiasennon ja päästi uroksen selkäänsä. Ei tarvinnut sulhasen vaivautua morsiamelle kukkia kantamaan kun hetki oli niin otollinen kuin vain voi olla. Nomsaa vähän itketti kun toimitus ymmärrettävästi teki pikkuisen kipeää. Raid oli rauhallinen ja huomaavainen. Pariskunta oli nalkissa varmaan 15 minuuttia, ellei jopa vähän pidempään. Heti astumisen jälkeen Nomsa ärisi jälleen Raidille, joka puolestaan olisi ollut heti valmis uusintaotteluun. Menimme vähän valoisampaan paikkaan, että saan edes jonkinlaisen muiston otettua. Tuloksena on huono kännykkäkuva, mutta kunhan edes se.

Patchcoat Animosha x Hillside Painted Ryder to Ardiente

 

Puolisen tuntia vietimme aikaa Imatralla ja sitten vaan ajelemaan kotia kohti. Kiitos Eilalle vastaan saapumisesta, jonka ansiosta minun koko yö ei mennyt autoiluun. Ehdin nukkua melkein kolme tuntia ennen lehdenjakoon lähtöä. Näillä kymmenillä tämmöinen seikkailu on hatunnoston arvoinen suoritus. Olo oli aamulla kuin olisi kiskonut viinaa koko yön, mutta viis siitä. Onnistuneen astutuksen tuoma hyvä mieli peittää pienet vaivannäöt. Ultrassa käydään 16.4., joten sinne asti jännitetään, onko Nomsan sisällä uutta elämää kasvamassa ja minkä verran.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla