Hippa 11 vuotta

Mummokoiramme Hippa täytti 3.5. jo 11 vuotta. Ihme ja kumma tätä ajan kulumista. Yhtä pitkä aika on edellisestä ajanlaskusta eli Suvirannan ihanista aussieleireistä. Hippa on viimeistä Suviranta-sukupolvea, koska se osallistui leirille noin 2,5 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen Vaalan maisemissa leireily loppui. Toki muita leirejä tämän jälkeen on käyty, mutta ei ole Suvirannan voittanutta. 

Synttäripäivänä kävimme viereisellä pellolla vähän iloitsemassa ja kuvaamassa mummelin virkeää olemusta. 

Lempilelu wubba on kova sana edelleen. Heinät vaan lentelivät suupielestä.

Synttäreitä juhlimme päivän jälkijunassa entiseen tyyliin Jennan kanssa, koska Toma-veli voi hyvin ja luonnollisesti osallistuu kemuihin. Haki ja Nomsa olivat viralliset vieraat. Ensin pikku lenkille ja sitten poseerausta.

Vanhenevat koirat ovat niin ihania ja persoonallisia. Hippa on käynyt iän myötä jääräpäiseksi, ihan kuin Jatsikin aikoinaan. Kuulo ja näkö ovat tallella edelleen, mutta se on asia erikseen, miten niitä käytetään. Esimerkiksi yhtenä iltana menin nukkumaan ja jätin oven raolleen kun ajattelin, että Ripe tulee kohta myös kun sattui olemaan meillä. Hippa käytti raon hyväksi ja tuli viereen. Kun isäntä sitten kampesi kammariin ja käski Hippaa poistumaan, korvakarvakaan ei värähtänyt. Se näytteli niin täydellisen nukkuvaa, että äkkinäinen olisi mennyt lankaan. Mummeli lähti heti kun minä sanoin, että menehän nyt siitä. Jos ei isäntä kelpaa kuningattarelle käskyjenjakelijaksi niin ruoanjakelijaksi kyllä kelpaa. Aamulla Hippa piti mahdottomat jollotukset päin naamaa, että nappuloita pitää ilmestyä kuppiin nyt heti paikalla.

Entäs se selkä? Siinä on taas sarjassaan ihmeellinen tapaus. Trocoxilia olen syöttänyt jonkin aikaa ja sillä on pärjännyt hyvin. Mutta mutta, ihan joulukuun lopulla Hippa meni yhtäkkiä niin kipeäksi, että olin jo viemässä sitä lopetettavaksi. Viikon päästä tästä se riehui munan kanssa kuin heikkopäinen. Päättelin, että joku hermopinne oli pahasti puristuksissa ja kun se laukesi, koko koira elpyi lähestulkoon terveeksi. Helmikuussa käytin Nomsaa jäsenkorjauksessa ja toiselle reissulle otin Hipan mukaan. Se oli tosi jumissa, mutta hyvin kroppa avautui eikä sen jälkeen ole tarvinnut lääkitä ollenkaan. Hyvä niin, koska tästä lääkkeestä on pidettäväkin taukoa välillä.

Harrastuksia Hipalla ei selän takia ole ollut enää aikoihin, koska selkä ei kestä taivutteluja. Tehdään mitä milloinkin huvittaa ja mihin kykenee. Pääasia, että Hippis on iloinen ja elämäänsä tyytyväinen sen aikaa minkä kanssamme viettää.