Kaupungin humussa

Maalaistollolle pitää joskus näyttää, että maailma on muutakin kuin yksi auto ja kaksi ihmistä ja nekin näköpiirissä eri aikaan.

Sovittiin Aijan kanssa, että tulen heille siihen kun arvon postinjakaja pääsee töistä ja lähdetään kaupunkikävelylle. Jouduttiin vähän aikaa odottelemaan, mutta hyvää tunnetusti kannattaa odotaa. Jatsi oli ainakin sitä mieltä kun päästiin Rinin luokse ja se sai iskettyä hampaansa röhköpossuun. Ensimmäisen röhkäisyn aiheuttama epäuskon, onnen ja hämmästyksen sekainen ilme oli näkemisen arvoinen! Ei meinannut malttaa lähteä mihinkään siitä possun röhkittämisestä. Mmrrr...röhröh! Hohhoijaa sitä vuoropuhelua :D

Päästiin liikkeelle. Jatsi ei ole käynyt kaupungissa pitkään aikaan, mutta ihmeen rennosti se suhtautui. Päätellen siitä, että yhtään kakkapussia ei tavinnut tärvätä. Normaalisti niitä menee noin neljä. Rini varmaan näytti esimerkkiä ja Aija vielä välillä jakeli nameja. Oikeastaan vaan raput Suvantosillalle aiheuttivat pientä paniikinpoikasta. "Juu en minä pelkää, mutta täältähän näkee läpi että voitasko ihan reippaasti pistää töppöstä toisen eteen?"

Hyvä reissu. Pitäisi tehdä vähän useammin ja vähän pitempänä versiona. Tällä kertaa jäi vähän tyngäksi kun piti lähteä viemään autoa korjaamolle.

Kommentit

Aija sanoi…
Kiva oli käydä kaupungissa teidän kanssa, meistä saa seuraa jatkossakin! :D Yritetään ne tokotreenit järkätä vielä johonkin väliin!
3. joulukuuta 2008 klo 21.40
Miimi sanoi…
Vai oikein kaupungissa! Me käytiin itseämme sivistämässä lenkillä Viinijärvellä. Olihan sielläkin maalaisille ihmettelemistä: katuvalot, kauppa ja muutama vastaantulija jopa koirien kanssa.
4. joulukuuta 2008 klo 10.43
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Kuva
                                                                      Kuvaaja: IG Kaiku Photography   Kaikki koirani ovat olleet narttuja, koska jostain syystä olen narttukoiraihminen. Jatsi tuli meille Miimin aloitteesta, Hippa oli pentueen ainoa narttu ja samoin Nomsan valinta pentueesta oli helppo, koska se oli ainoa tyttöpentu. Vai valitsiko Nomsa minut omistajakseen? Vai miksikä se minut valitsi? Jo pikkupentuna Nomsa oli erilainen kuin aiemmat aussieni. Se oli itsenäinen ja jääräpäinen oman tiensä kulkija, mutta silti äärettömän kiltti. Tyyni kuin viilipytty lähes kaikissa tilanteissa, aussieksi ylimaallisen rauhallinen ja hiljainen, käsittämättömän haukkumaton. Ainoat asiat, mitä Nomsa pelkäsi, oli mattojen tamppaaminen ja pulttipyssyn tärinä (järkyttävä ääni, en itsekään sitä siedä). Rakastin ja rakastan edelleen Nomsaa ja se minua, mutta jotain jännää meidän suhteessa alusta lähtien oli. En saanut siihen semmoista yhteyttä kuin muihin koiriini. Suurin haaste oli se, että se o
Lue lisää

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

...kuutonen, seiska ja Laineen Reiska. Niin että montako koiraa meillä nyt olikaan?! Ojalan laskuopin mukaan kolme, mutta ääni, liike ja aussiekerroin otettuna yhtälössä huomioon, sisällä noin yhdeksän ja ulkona himpun verran vähemmän. Toma tuli maaseudun rauhaan pauketta ja levotonta seuraa pakoon. Että se siitä maaseudun rauhasta sitten. Että voi olla äänekästä ja vikkelää sakkia! Lähdettiin kolmikon kanssa lenkille ja entiseen malliin meno yltyi holtittomaksi. Ensimmäisen kilometrin ajan Hippa roikkui Toman niskassa kuin kiinni kasvaneena ja Jatsi räyhäsi poliisitätinä. Hämärässä eestaas pomppiva valtava ärisevä möykky olisi karkottanut kenet tahansa. Pikkuhiljaa miehinen uros Toman sisällä sai tulta alleen ja Hippa joutui vuorostaan pakenemaan. Siitä se tasapaino löytyi. Koirat saivat tasapuolisesti poikien aamulliset ruuantähteet. Tytöt saivat kupit ensin eteensä. Toma yritti uskotella minulle, että kyllä hän saa kotonakin hyökätä kupille ihan tuosta vaan. Onneksi minua oli valist
Lue lisää

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla

Kuva
Meikäläiset konkurssintorjujat eivät tässä maailmanajassa juuri lomaile, mutta parin päivän ajan irrottauduimme arkikuvioista. Olen jo pitkään halunnut käydä Imatrankosken juoksutusta katsomassa ja matkalla oleva Parikkalan patsaspuisto on myös lukeutunut käyntikohteisiin.  Lauantaiaamuna 7.8. lähdimme ajelemaan 6-tietä etelään. Ensimmäinen stoppi oli muistaakseni patsaspuistossa. Kyseessä on Veijo Rönkkösen (1944-2010) peräti 50 vuoden työ. En lähde toistamaan faktoja, koska ne voi lukaista  puiston omilta sivuilta . Nähtävää riittää, ja enimmäkseen melko häijyä semmoista. Voi vain miettiä, mitä taiteilijan päässä on liikkunut.  Joogatarha on omasta harrastuksesta syntynyt kokoelma. Puiston vanhin teossarja. Tämä on huvittavimmasta päästä. Koira nostaa koipea ja kuikuilee hameen alle. Hmm? Kyllä, suussa on aidot tekarit. Miksi tuo Jukolan Jussin näköinen ukko hymyilee piiskan viuhuessa? Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Toisista paikka on niin ahdistava, ettei toinen vierailu tul
Lue lisää