tiistai 16. kesäkuuta 2009

Kaikin puolin (lähes yli)aktiivinen päivä

Tänään oli juuri niitä päiviä, jolloin ei tarvitse hohhailla, että mitähän jättäs tekemättä kun mikään ei huvita.
Kyllä hyvitti ja kaikki kävi. Mätin halkoja liiteriin ja sahasin välillä saunapuita ihan vaan vaihtelun vuoksi. Yritin ajaa nurmikkoa, mutta sateen kehno keskeytti. Kävin tekemässä jäljentapaisen Jatsille ja ajamassakin sen. Lapset tosin saivat vain pakolliset hoitotoimenpiteet eli ruokaa eteen. Sen verran ekstraa, että paistoin pannarin jälkkäriksi. Kaiken tämän päälle vielä ampaistiin Pärnälle Marin kanssa tottistelemaan. Laiska töitään lukee, mutta kyllä se joskus tekee hemmetin hyvää!

No niin, asiaan! Se jälki oli ihan pikkuriikkinen, mutta sitäkin hyödyllisempi. Tein pelkän terävien kulmien harjoituksen, jana n. 20 m, neljä keppiä ja viisi kulmaa. Jälki vanheni kaksi tuntia ja en tiedä satoiko päälle sinä aikana, mutta itse ajaminen näytti uskomattoman hankalalta. Tuulta ei ollut, mutta haahuili sivusuunnassa. Kulmissa piti tehdä aina se sama kiepautus, että missäs se jälki nyt menikään. Kepit nousivat hyvin. Palkkasin ihan pikaisesti makkaralla ja homma jatkui. Jäljelle päästäminen näkyy toimivan hyvänä palkkana ilmaisusta. Jatsi etsii tehokkaasti ja nappaa kepin hyvin suuhun, mutta tuomista pitää reilusti rohkaista. Kyllä tämä tästä.

Opin semmoisen seikan, että Jatsi tunnistaa sanan "kentälle". Se oli ihan täpinöissään jo kun oltiin lähdössä. Ei ihme, että virtaa taas riitti vaikka muille jaettavaksi. No, Wallulle ei tarvinnut jakaa kun silläkin riitti ihan omasta takaa.

Toinen opittu asia oli, että ei kannata aloittaa tuhatta käyvän koiran kanssa treenejä toiseksi mukavimmalla liikkeellä eli noudoilla. Kaksikiloista ei ollut käytettävissä, joten tyydyttiin vanhaan tuttuun kiloiseen.
Ei ihan pysynyt hanskassa ekalla yrittämällä. Jatsi nimittäin teki demonstraation aiheesta "kuinka suoritan kolme noutoa yhdellä liikkeellelähdöllä".

Tästä päästään sujuvasti kolmanteen opittuun asiaan. Älä heitä sileää noutoa esteitten välistä. Minäpä heitin ja Jatsi teki työn iloisena, oikean urotyön. Se lähti rakettina liikkeelle, hyppäsi vasemmalla olevan hyppyesteen yli ja palasi kapula suussa A-esteen kautta. Tässä vaiheessa me Marin kanssa revettiin totaalisesti! Naurettiin ihan hulluna kun ei sille tilanteelle muutakaan voinut. Jatsi tuumi, että "jee, mamma nauraa, se on hyvillä mielin, tein varmaan jotain tosi upeaa!" Ja oli aivan kippurassa onnesta niin kuin vain pieni aussiekoira osaa.
Jatsi on siis oppinut, että tuo tyhmä ihminen saattaa heittää kapulan mitä ihmeellisimpään paikkaan ja jos joku este on lähimaillakaan, siitä mennään yli.

Seuraavat noutoharjoitukset menivät hienosti ja varsinkin luovutukset olivat erinomaisia. Osasin jopa heittää kapulan noin suurinpiirtein hyvin. Todistajan läsnäollessa.

Seuraamisessa testasin taas, että miten ylikuuma koira kokoaa itsensä. Ei haahuilua sivusuunnassa, mutta sen sijaan reilua edistämistä noin 30 metriä. Siitä se sitten asettui ja palkkasin heti. Siitä eteen päin seuraaminen parani.

Juoksusta seisominen oli vähän hidas, mutta osaa, joten helposti korjattavissa. Samoin maahanmeno.

On se vaan ihana kun sillä riittää ruutia näihin hommiin. Kyllä minulla riittää huumorintajua noille omituisille tempauksille. Suurimmaksi osaksi aina saa katsoa peiliin, tekipä koira mitä vaan.

1 kommentti:

Mari kirjoitti...

Vieläkin naurattaa tuo ai nyt noudan, hyppään ja haen ;) ;) ;) Taitava pieni koira!!!! Niin ja vielä täytyy mainita että alathan sinä oppia viskaamaan sitä kapulaa ;)