Kylläpäs tätä päivää on odotettu!
Hurraa! Liput salkoon ja saunavastat likoon! Kukkapuskia pöydät pullolleen ja sitä rataa! Jatsi aloitti karvanlähdön! Sanoisinko, että viimein.
Nuukuus on tietyissä rajoissa hyve, mutta rajansa kaikella. Jatsi on kuin ne vanhat käävät, jotka pitää pitkät kalsarit jalassa niin kauan, että ovat varmoja tarkenemisesta. Toisin sanoen kun mittari kipuaa hellelukemiin tai ainakin lähelle sitä ja pysyy siellä riittävän pitkään.
Voisi järkevä koira luopua talviturkista vähän aiemmin! Kyse on sentään omasta mukavuudesta ja keveämmästä liikkumisesta. Ehkä se kompensoituu syksyllä, kun marraskuun alkupuolella (ainakin ennen muinoin) alkaa olla riittävästi pakkasta ja voi luopua kesäpuvusta. Siinäpä sitten törötetään olemattomissa bikineissä ne kolme kylmintä kuukautta. Itsepähän tietää, jos kerran kylmä ei ole liian kylmä eikä kuuma liian kuuma.
Aija piipahti Rinin ja Neven kanssa meillä iltapäivällä ja sain vielä kaiken hyvän lisäksi naapurin Jonin houkuteltua lapsenvahdiksi. Päästiin ihan kunnon lenkille.
Rinillä oli juoksut ja se suhtautui Jatsiin tietyllä ylemmyydellä. Ei puhettakaan leikkimisestä.
Neve juoksi tunnissa kahden tunnin lenkin siitä eestaas ravaamisesta päätellen.
Jatsi taas joutui maatalouden uhriksi. Naapurin isäntä pitää kurin lehmilleen vähän oudolla tekniikalla ja jollain ihmeen konstilla Jatsi onnistui saamaan paimenlangasta napsun tassuunsa. Hmm? Olen aikoinaan joutunut sen talon lehmien perässä juoksemaan pitkin laitumia ja laidunten rajoja ihan tarpeeksi, joten en edes yritä ymmärtää.
Muuten oli tosi mukava lenkki. Ilma oli nihkeä ja puolivälissä matkaa pudonnut sade otettiin ilolla vastaan.
Nuukuus on tietyissä rajoissa hyve, mutta rajansa kaikella. Jatsi on kuin ne vanhat käävät, jotka pitää pitkät kalsarit jalassa niin kauan, että ovat varmoja tarkenemisesta. Toisin sanoen kun mittari kipuaa hellelukemiin tai ainakin lähelle sitä ja pysyy siellä riittävän pitkään.
Voisi järkevä koira luopua talviturkista vähän aiemmin! Kyse on sentään omasta mukavuudesta ja keveämmästä liikkumisesta. Ehkä se kompensoituu syksyllä, kun marraskuun alkupuolella (ainakin ennen muinoin) alkaa olla riittävästi pakkasta ja voi luopua kesäpuvusta. Siinäpä sitten törötetään olemattomissa bikineissä ne kolme kylmintä kuukautta. Itsepähän tietää, jos kerran kylmä ei ole liian kylmä eikä kuuma liian kuuma.
Aija piipahti Rinin ja Neven kanssa meillä iltapäivällä ja sain vielä kaiken hyvän lisäksi naapurin Jonin houkuteltua lapsenvahdiksi. Päästiin ihan kunnon lenkille.
Rinillä oli juoksut ja se suhtautui Jatsiin tietyllä ylemmyydellä. Ei puhettakaan leikkimisestä.
Neve juoksi tunnissa kahden tunnin lenkin siitä eestaas ravaamisesta päätellen.
Jatsi taas joutui maatalouden uhriksi. Naapurin isäntä pitää kurin lehmilleen vähän oudolla tekniikalla ja jollain ihmeen konstilla Jatsi onnistui saamaan paimenlangasta napsun tassuunsa. Hmm? Olen aikoinaan joutunut sen talon lehmien perässä juoksemaan pitkin laitumia ja laidunten rajoja ihan tarpeeksi, joten en edes yritä ymmärtää.
Muuten oli tosi mukava lenkki. Ilma oli nihkeä ja puolivälissä matkaa pudonnut sade otettiin ilolla vastaan.
Kommentit