lauantai 25. syyskuuta 2010

On se ilimoja pitäny

Nurmikko piti leikata viimeisen kerran tältä kesältä jo ajat sitten, mutta saakos tässä talossa kukaan mitään aikaiseksi. Se on se Emmie, joka poikien pahat teot aina tekee ja ilmeisesti sama tyyppi, joka jättää minun hyvät työt tekemättä.
Nyt sataa joka päivä niin, ettei ole järkeä edes harkita leikkurointia ja leikkurin tukkimista. Se siitä.

Tänään oli perinteinen Liperin Leipäpäivä, joka on pikku tapahtumasta paisunut mahdottomiksi markkinoiksi. Minähän nykyään liikun siellä, missä rahakin liikkuu. Kumma juttu, mutta ei se juuri minun kassalippaaseen liikkunut. Porukkaa oli ihan pipona, mutta tyypilliseen tyyliin "vaan kattelemassa". Kattelisivat niitä ropoja sieltä lompsan pohjalta eivätkä miihailisi muuten vaan. Kiva siinä seisoskella hymyilemässä kuin jakoavain mokomille saitureille. Jos myynnistä vähennetään paikkavuokra, verot ja tavaran hankintahinta, tulos saattaa hyvinkin olla iloinen nolla. Sen tosin aikanaan tietää paremmin ihana kirjanpitäjäni Netta, joka on vanha kaverini ja nyt yhteistyökumppani. On se kiva kun ystäväpiirissä on joka alan taitajia.

Sanotaan ulkomaalaisita mitä tahansa, mutta saisivat meikäläiset ottaa heistä oppia. Kesällä oli Sotkuman kesäpäivillä vieraita ainakin Venäjältä ja Kanadasta. Molempien maitten kansalaiset ihastuivat myymiini koruihin, eikä vahingossakaan esittäneet kahta suosituinta suomalaista virrensäettä: "Onpas kalliita" ja Saako alennusta".

Meni valitusvirreksi, mutta jospa yltiöpositiiviselta sekin joskus sallittaisiin.
Messuilta kotiin palaaminen oli taas mielenkiintoista. Kuopus oli jättänyt selkeitä vinkkejä, miksi aikoo isona tulla.

Hippa oli jollain konstilla päässyt kammariin narukeräkorin kimppuun ja tuvassa risteili trikookudetta kuin olisi hainkalastaja käynyt meillä verkonpaulotuksessa.
Katsahdus saunan välikköön paljasti seuraavaksi Hippiksen piilevät timpurinlahjat. Lattia on talvella kylmä, se myönnettäköön, mutta villojen ja sahanpurun kaivaminen seinästä ja levittäminen lattian päälle ei auta asiaa.
Viimeiseksi Hippa oli kokeillut elektroniikka-asentajan uraa. Digiboksin kaukosäätimessä on toisinaan huono kosketus, mutta mistä ihmeestä se pentu senkin tiesi? Hampaanjäljistä päätellen se oli yrittänyt tiivistää jotain mikropiirejä. Testiajo on vielä suorittamatta.

Tietotekniikka on hieno juttu ja minulla mahtavia kavereita.
Äskettäin tuli asiaa The PääToimittajalle ja kun kipaisin Facebookiin, näin Satun olevan paikalla. Otin puhelimen ja soitin, mutta tämä ei vastannut. Sen sijaan chattikenttään tuli teksti "Soitaksää sika?". Repesin totaalisesti!
Vastasin myöntävästi, ja samantien alkoi oma luurini soittaa Pirates of the Caribbean tunnaria. Vastasin sen minkä naurunkäkätykseltäni kykenin ja Satulla oli järkevä selitys kohteliaalle kysymykselleen, mutta se on jo toinen juttu eikä kuulu tähän.

Ei kommentteja: