On tässä olevinaan kiirettä pitänyt

Koirien kanssa en ole puuhaillut mitään lenkkeilyä ihmeempää. Hipalle piti kilahtaa tosissaan, että älysi lopettaa sisälle pissimisen. Ei se juupelin jästipää hiffannut sitä ilman kunnon ravistelua.

Muuta hommaa on riittänyt ihan piisalle asti. Päätin lopettaa valtion säälirahojen vastaanottamisen ja ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi. Toiminimihakemus on vetämässä ja julkaisen sen sitten, kunhan varmistuu ettei nimeä joku ääliö ole varannut. Ei ainakaan Mr. Googlen mukaan ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Se on niin looginen nimi, että paremmin minut tuntevat varmaan sen helposti saattavat arvata.

Juups. Näistä jälleenmyyntihommista olen joskus jo maininnut, mutta nyt niihin löytyy viereisestä linkkilistasta lisäinfoa, jos ketä kiinnostaa.

Erinomaista tässä tilanteessa on se, että saan tehdä myös toimittajan hommia ja lähettää eri tahoille niitä kivoja lappusia, jota laskuiksi kutsutaan. Toistaiseksi olen tehnyt keikkaa vaan Heilille, jossa minun takuuvarma työn tulos on hyvin tiedossa. Ensi viikolla jatketaan kolmen päivän sopimuksen merkeissä.

Tein pari jutun tyyliin rakennettua ilmoitusta vajaat pari vuotta sitten avatusta kuntosalista, tai terveysliikuntasaliksi sitä haluavat ennemmin nimittää. Asianomaisen salin manageri Anu oli niin tyytyväinen juttuihini, että laski minulle tosi edullisen vuoden sopimuksen. En edes minä ole niin tyhmä, että olisin jättänyt käyttämättä moisen tilaisuuden.

En ole ennen pahemmin punttisaleja harrastanut, mutta nyt tuli muutos siihenkin kurssiin ja tykkään kovasti. Olo on virkeä kun saa rääkätä kroppaansa miellyttävällä tavalla.

Tänään olin Liikunnainen-tapahtumassa Laulurinteellä Herbiksen kojulla.
Aluksi pitivät neljän tunnin jumppamaratonin ja siinä pääsi itsekin välillä lämmittelemään zumbailun ja hiphoppaamisen mukana. Välillä, kun ei ollut asiakasvirtaa, kävin konehärällä ratsastamassa. Jumppamaratonin päätti neljän miehen vetämä loppuverryttely ja se tapahtui Fröbelin Palikoitten tahtiin. Kyllä oli kivaa! Sieltä päästyä kävin vileä edellä mainitulla salilla huhkimassa ja saunassa, joten nyt on aika rento ja mukava olo.

Ensi viikko alkaa taas jutunteolla ja katsotaan sitten muita hommia.
Pikkuisen pukkasi kylmää hikeä tuon ison päätöksen jälkeen, mutta heti perään tuli luottamus, että kyllä minä tästä selviän. Eipähän tarvitse sietää niskaan huohottavia pomoja. Epäsäännölliset tulot tuo pienen jännitysmomentin elämään, mutta sitä minä oikeastaan olen kaivannutkin. Motivoi ainakin ahkeroimaan, jos mielii elää ja elättää perheen siinä sivussa.

Ensin pitää uskaltaa sulkea yksi ovi, että toinen pääsee avautumaan. On se joku viisas ihan tosissan ollut tuon sanoessaan.

Kommentit

Mari sanoi…
Onnea uudelle yrittäjälle! Kaikki sille tielle uskaltavat saa multa huimat tsempitykset, itse kun olen niin raukkis etten kuukausipalkasta (tai muuten säännöllisistä kuukausittaisista tuloista) uskalla laskea irti.
Hanna P sanoi…
Kiitos kaunis :)
Ja höpsis, eihän se mitään raukkismaisuutta ole! Jokainen taaplatkoon tyylillään kun ei kaikki käy yhdelle eikä yksi kaikille ;)
Eikä miun ees tarvinnut tehä älyttömiä sijoituksia.
Unknown sanoi…
Mä oon vuoden ollu ton Healthexin jäsen ku meille työpaikka sen makso, mutta en tykänny yhtää ja nyt ku kuulun SATSiin niin oon käyny ahkerasti jumpissa, mutten kertaakaan salilla. Sali on mun mielestä tylsä ja jumpissa panostaa enemmän ku ei kehtaa luovuttaa :D
Hanna P sanoi…
Kyllä miekin tykkään kaikista tanssijutuista, mutta ahistaa kun siellä pitää olla aina tiettyyn aikaan enkä mie nykyään kerkee.

Salilla voi käydä aina kun on kaupungissa käyntiä eikä siinä ehdi tylsistyä, kun sessio kestää vaan sen puol tuntia. Enkä mie kehtaa luovuttaa vaikka ypöyksin olisin kun omasta hyvästä olosta se vaan olis pois.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla