maanantai 18. lokakuuta 2010

Luonteenpiirteitä...

On se ihanaa kun minulla on Unelman tytär Jatsi, joka on ihan kuin äitinsä kaikkine kotkotuksineen. Minun kultamuru!

Sitten on Pamin tytär Hippa, joka on ihan toisenlainen tätiinsä nähden, mutta yhtä ihana. Pamistakin tykkään aivan kuin omasta koirasta ja siksi on ihanaa kun omistan sen tyttären. Ajattelin, että saisin Pamin tyylisen suoran ja rehellisen koiran, mutta kas kummaa. Pieniä unelmamaisia keekoiluja puskee siinäkin otuksessa pintaan.

Esimerkiksi eilen Jatsi halusi ulos vähän väliä. Tähän asti Hippa on ollut juonessa mukana tyyliin "ai ulos, joo, mennään heti ja mitä pikemmin sen parempi!"
Entäs nyt? Jatsi menee ovesta pihalle ja Hippa tuntumassa mukana, mutta kääntyykin kynnyksellä takaisin ja katsoo minua mummonsa tyyliin "antaa vaan Jatsin olla ulkona ja ollaan me ihan kaksistaan, jooko? Tehhään jotain kivaa tai köllötellään sohvalla!"

Juttelin tässä Virven kanssa kun hän kertoi naksutelleen Watille ja se toimii tosi hyvin. Minä tuskailin, että Hippa ei meinaa älytä millään koko systeemiä.
No joo, harjoituksen puutetta. Eilen naksuttelin ja olin kärsivällinen, joten siitä se alkoi tarjota kaikenlaista toimintaa saadakseen namin. Että kivaa tekemistä riittää.

Jatsi saa oman huomionsa myös ihan kahden kesken ja arvatkaapa ketä ottaa kupoliin ja raskaasti? Siinäpähän opettelee hyväksymään tiettyjä seikkoja. Miimi arveli, että Hippa yrittää kiipiä Jatsin ohi suosiooni olemalla koko ajan kyljessäni kiehnäämässä. Siltähän tuo vaikuttaa, mutta mikäli minusta on kiinni, Hippa saa edelleen pysytellä pahnan pohjimmaisena.

Kyllä ne toisistaan tykkää, ja minä molemmista ♥

2 kommenttia:

Miimi kirjoitti...

^Apua, Hipalla on etujalka irti! =D

Hanna kirjoitti...

Se on irtonaisessa vaiheessa :D