Leppoisa lauantai
Vapaa viikonloppu, no, ihan vähän töitä mutta siinä se sivussa meni. Sovittiin Jennan kanssa treffit muuntajalle kymmenen kieppeillä. Pennut repesivät riemusta toisensa nähdessään. Jatsi urmutti välillä olevinaan poliisina, mutta kyllähän sekin oikeasti noista kakaroista tykkää.
Me vaan käveltiin ilman ihmeempiä suunnitelmia, mutta suuntavaiston perustella tuli tehtyä justiinsa sopiva lenkki. Raskasluminen hanki antoi vähän vastusta kaksijalkaisille, mutta Jatsi se vasta otti homman urheilun kannalta. Ne valtavat lumipallot jalkakarvoissa toimi nilkkapainoina ja personal trainerina.
Hipasta piti ottaa korvanhörötyskuva. Linssi taisi olla vähän huurussa...
Minulla oli juttukeikka kahdelta Suhmurassa, joten mentiin Jennan kanssa heille ihmettelemään. Harri oli juuri herännyt ja kahvinkeitossa, joten minäkin sain aamuteeni. Siinäpä vasta mukava miekkonen! Ei ole ollut aiemmin kunnia tavata, mutta Harri lukeutuu niihin ihmisiin, joihin tutustuu heti välittömästi. Juteltiin kuin vanhat tuttavat ja päätettiin lähteä kaupunkiin koko porukalla. Minä lähdin kuskiksi, että voin piipahtaa työkeikallani siinä jossain välissä.
Pariskunnalla oli isompi sohva suunnitelmissa ja Suomisoffan myyjä pääsi ihmettelemään outoa seuruetta. Harri selitti, että sohvan pitää olla iso. Minä jatkoin naama peruslukemilla, että kun meitä nyt on tämmöinen yhden miehen ja kahden naisen perhe, niin jo sen takia pitää tilaa löytyä. Löytyihän sitä, mutta niin löytyi hintaakin. Kaupanteko jäi vielä avoimeksi.
Seuraavaksi vein toiset Prismaan ja lähdin etsimään kuvauspaikkaani. Sielläkös Suhmuran korvessa eksyessä vierähti aika niin, etten ehtinyt itse ollenkaan ostoksille. No, säästyipä rahat.
Jennalla oli treeneihin meno ja me jäätiin Harrin kanssa kahvittelemaan ja sipulileipää syömään. En ole moista ennen maistanut, mutta oli hyvää! Sitten alkoi telkkarista jääkiekko, Karjala-turnauksen Suomi-Tsekki -ottelu ja linnottauduttiin sohvalle. Jatsi ja Hippa eivät meinanneet millään käsittää, että ei oltu kotona ja sohvalle oli koirilta pääsy kielletty. Harri sivisti minua huutonetin suhteen ja jutustellessa ilta ehti niin, että Jenna tuli treeneistä. Ei edes pahasti järkyttynyt nähdessään minut vieläkin heillä.
Pennut jatkoivat telmimistä vielä vähän aikaa ja Jatsi irvisteli Darralle. Turbo väistyi hyvässä järjestyksessä, mutta Darra näytti ihan tahallaan työntävän ruttunaamaansa Jatsin lähelle, kun huomasi ettei toinen pahemmin välitä seurasta. Ei voinut pieni suklaapylly ymmärtää, ettei Darralla ollut mitään henkilökohtaista häntä vastaan.
Ihania tämmöiset vapaapäivät, että voi tehdä melkein mitä vaan hetken mielijohteesta kun ei ole kiire mihinkään. Lisää näitä! Kiitokset vieraanvaraisuudesta Jennalle ja Harrille!
Seuraavana aamuna Hippiäinen oli nostanut oikean korvansa suoraan kohti taivaita. Sanoin, että rajoittaa vähän ja hieroin korvan rennoksi. Hyvin lurpahti siedettävälle tasolle.
Me vaan käveltiin ilman ihmeempiä suunnitelmia, mutta suuntavaiston perustella tuli tehtyä justiinsa sopiva lenkki. Raskasluminen hanki antoi vähän vastusta kaksijalkaisille, mutta Jatsi se vasta otti homman urheilun kannalta. Ne valtavat lumipallot jalkakarvoissa toimi nilkkapainoina ja personal trainerina.
Hipasta piti ottaa korvanhörötyskuva. Linssi taisi olla vähän huurussa...
Minulla oli juttukeikka kahdelta Suhmurassa, joten mentiin Jennan kanssa heille ihmettelemään. Harri oli juuri herännyt ja kahvinkeitossa, joten minäkin sain aamuteeni. Siinäpä vasta mukava miekkonen! Ei ole ollut aiemmin kunnia tavata, mutta Harri lukeutuu niihin ihmisiin, joihin tutustuu heti välittömästi. Juteltiin kuin vanhat tuttavat ja päätettiin lähteä kaupunkiin koko porukalla. Minä lähdin kuskiksi, että voin piipahtaa työkeikallani siinä jossain välissä.
Pariskunnalla oli isompi sohva suunnitelmissa ja Suomisoffan myyjä pääsi ihmettelemään outoa seuruetta. Harri selitti, että sohvan pitää olla iso. Minä jatkoin naama peruslukemilla, että kun meitä nyt on tämmöinen yhden miehen ja kahden naisen perhe, niin jo sen takia pitää tilaa löytyä. Löytyihän sitä, mutta niin löytyi hintaakin. Kaupanteko jäi vielä avoimeksi.
Seuraavaksi vein toiset Prismaan ja lähdin etsimään kuvauspaikkaani. Sielläkös Suhmuran korvessa eksyessä vierähti aika niin, etten ehtinyt itse ollenkaan ostoksille. No, säästyipä rahat.
Jennalla oli treeneihin meno ja me jäätiin Harrin kanssa kahvittelemaan ja sipulileipää syömään. En ole moista ennen maistanut, mutta oli hyvää! Sitten alkoi telkkarista jääkiekko, Karjala-turnauksen Suomi-Tsekki -ottelu ja linnottauduttiin sohvalle. Jatsi ja Hippa eivät meinanneet millään käsittää, että ei oltu kotona ja sohvalle oli koirilta pääsy kielletty. Harri sivisti minua huutonetin suhteen ja jutustellessa ilta ehti niin, että Jenna tuli treeneistä. Ei edes pahasti järkyttynyt nähdessään minut vieläkin heillä.
Pennut jatkoivat telmimistä vielä vähän aikaa ja Jatsi irvisteli Darralle. Turbo väistyi hyvässä järjestyksessä, mutta Darra näytti ihan tahallaan työntävän ruttunaamaansa Jatsin lähelle, kun huomasi ettei toinen pahemmin välitä seurasta. Ei voinut pieni suklaapylly ymmärtää, ettei Darralla ollut mitään henkilökohtaista häntä vastaan.
Ihania tämmöiset vapaapäivät, että voi tehdä melkein mitä vaan hetken mielijohteesta kun ei ole kiire mihinkään. Lisää näitä! Kiitokset vieraanvaraisuudesta Jennalle ja Harrille!
Seuraavana aamuna Hippiäinen oli nostanut oikean korvansa suoraan kohti taivaita. Sanoin, että rajoittaa vähän ja hieroin korvan rennoksi. Hyvin lurpahti siedettävälle tasolle.
Kommentit