maanantai 28. helmikuuta 2011

Hipan kanssa shoppailemassa

Kaupunkikammoinen maalaisjuntti pääsi tänään mamman kanssa kahdestaan saamaan siedätyshoitoa.
Viikonlopun jäljiltä jääkaappi valitti tyhjyyttään ja samalla päätin hankkia Hipalle ihan oman ketjupannan, joten suunnattiin Prismaan. Ruokaostosten ajan Hippa sai odotella takaloosterissa, mutta Lemmikkikeskukseen otin sen sovittamaan kaulaketjuja.

Liukuovet olivat ihmeellinen juttu eikä rivakkaliikkeinen koira meinannut ymmärtää niiden hitautta. Kaupassa piti taas piilottaa häntä koipien väliin ja tärinästä päätellen pelotti pirusti.

No, sitä mitä pelkää, saa takuulla lisää. Hämmästytimme joensuulaisia ramppaamalla eestaas sisään ja ulos. Aina sisälle päästyä kehuin Hippaa ja syötin nameja Prisman käytävällä.
Oli siinä ihmisillä kulmakarvat kaarella. Joku rouva kehui Hippaa kauniiksi eikä kukaan alkanut nipottaa koiraeläimen läsnäolosta.
Johannakin osui kohdalle tämän koulutuksen aikana. Eipä olla pitkilleen nähtykään.

Seuraava osoite oli Tintin Lemmikki ihan vaan totuttelun vuoksi. Taas pelotti.
Kun kerta reissussa oltiin niin otettiin siitä kaikki irti. Käveltiin keskustaan ja piipahdettiin Heilissä. Hippa tunsi tutun oven ja pyrki sinne, vaikka ei sielläkään olo tuntunut kovin rennolta.

Takaisin päin kävellessä keskellä jalkakäytävää oli posteljoonin kammottava kärry! Voi hyvänen aika sentään. Hippa tuumasi, että jos käännyn pois päin enkä katso sitä niin silloin sitä ei ole olemassa. Harmi, kun hihnan päässä roikkui eräs, joka käski tutkimaan kärryä. Nuuhkaisun jälkeen se ei ollut enää pelottava.

Eräässä kadunkulmassa meidät ohitti hoffi, joka ei ollut isäntänsä lapasessa, ei sitten huonostikaan. Koira riekkui hullun lailla, vaikka miekkonen roikotti sitä kuonopannasta. Tuli väkisin mieleen, että ei ole vippaskonstit oikotie onneen. Saman ja paremman saisi kouluttamalla, mutta menepäs sanomaan se heille. Voin kuulla vastauksen "no kun tämä sitä ja tätä ja tuota..." Aina on se no kun. Ja mutta kun.

Sama vika rahikaisella. Kyllä oli Hipalla kiire autolle päin mennessä. Jos olisin tehnyt asian oikein, en olisi ehtinyt hakea Attea eskarista ennen iltaa.
Olosuhteista johtuen oli annettava periksi, mutta korjasin tilannetta viimeiset parikymmentä metriä. Hihna tiukalla ei matka edennyt ja aika pian fiksu koira sen tajusi. Takakonttiin pääsy toimi niin hyvänä palkkana, että sen eteen kannatti tehdä töitä. Hyvä Hippa!

2 kommenttia:

Mirkkuli kirjoitti...

Kiva tietää, että Tessu ei oo ainut vouhottaja. Meillä kans oli tänään järkytyksiä lenkillä, kun vastaan tuli mm. postikusti kärryn kanssa, kävelykepin kanssa kävelevä mummeli, iso ja hälisevä nuorisolauma jne. Mutta kaikesta selvittiin kunnialla, kun vaan oli itsellä malttia ja rauhallisuutta ja kun ei antanut Tessun toteuttaa pakohaaveitaan, vaan oli tutustuttava uusiin asioihin.. ;)

Miimi kirjoitti...

Aivan mahtava kirjoitus! Tässä on oppia otettavaks jokaisella! (Nimimerkillä "apua: pentu tulossa taloon")