sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kevättä ja karvanleijuntaa ilmassa

Hippa se on järkevä tyttö. Kun pakkanen lauhtui alle kymmenen miinuksen, aloitti Hippiäinen karvanvaihdon. Jatsi pudotti turkkinsa tuttuun tyyliin marraskuussa ja on nyt kasvattanut talvikarvaa eli ollut kylmimmät kuukaudet aivan nakuna. No, itsepähän tietää ja mikäs minä olen arvostelemaan kun ei hänen kuningattaruuttaan palele.

Pakkasten loputtua loppui laiskottelukin. Tässä talossa aloitettiin nimittäin jälkitreenit. Tien takana oleva pelto on tosin vielä vähän hankalasti hyväksi käytettävä, mutta ilmaisutreenejä voi tehdä. Päätin opettaa Hipan menemään maahan kepillä, koska viime kesän jäljestystä muistellessa vauhtia siinä touhussa riitti vähän liiankin kanssa. Kepillä odottelu voi toimia jäähdyttelynä ja saanpahan minä jotain uutta ajateltavaa tässä kesää odotellessa.

Ruokakuppi on ollut hyvä konsti opettaa mitä vaan, mutta ei se tässä keppitreenissä näytä toimivan. Koira mokoma ei huomaakaan koko keppiä, kun tuijottaa ruokakuppia. Muuta ei tapahdu kuin että kuolaa kepin läpimäräksi. Mutta kun on niin nälkä!

Eiköhän tämä tästä. Sainhan minä viime kesänä Susannalle opetettua teoriassa, miten koira opetetaan maahan kepillä. Että periaatteessa pitäisi osata tehdä se myös käytännössä omalle koiralle. Vaikka nehän ne on ennenkin opettaneet, jotka eivät itse osaa tehdä.

Saa nähdä miten Jatsin jälkiura jatkuu vai jatkuuko mitenkään. Jos selkä jumittaa aina vaan niin turha sitä on hyppyyttää metristä estettä. Jäljestetään muuten vaan huvin vuoksi. Ei tässä KVA silmissä kiilu niin että järki sumenisi.
Tokoilu on tosi hyvä vaihtoehtoharrastus sennukoiralle, jolla vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Tarttis vaan kädettömän ohjaajan saada jotain vinkkiä miten edetä voivoi-luokassa.

Ei kommentteja: