lauantai 19. helmikuuta 2011

Kasvihuoneilmiön parempi puoli

Nyt on Hipan näyttelyura korkattu. Jenna nappasi meidät aamulla kyytiin ja saman tien käännettiin keula kohti Tuusniemeä.

Tutulla taimitarhalla oli pakkasta pientä vaille pirusti, mutta kasvihuoneessa mukavan lämmin. Aussiekehä oli vielä sen verran perillä, ettei jatkuva oven aukominen päässyt haittaamaan viihtymistä.

Mirka tuli samoihin aikoihin Tessun kanssa paikalle. Tessu katseli ensin, että mitäs tyyppejä nuo ovat, mutta sitten tunnistamisen lamppu syttyi pään päälle. Hyvä ihme sitä riemua! On kai siitä muutama kuukausi aikaa, kun viimeksi nähtiin, mutta koiran muisti on pitkä. Haettiin villikkosisarukset autosta ja Hippa riemastui nähdessään toisen veljensä. Pojat sen sijaan meinasivat pistää otteluksi. Ollaan sitä nyt muka niin isoa ja polleaa...

Kehän alkuun oli aikaa, joten siinä ehti koira rauhoittua ja minä jutella ihmisten kanssa. Peräti 39 koiraa oli ilmoitetu Päivi Eerolan arvosteltavaksi, mutta muutama oli jäänyt pois.

Jos Jatsin mielestä näyttelytouhu on syvältä ja poikittain, niin Hippa on toista mieltä. Se on mielipiteineen ihan kuin äitinsä: "Ai että tämmöstä touhua, no mikäs siinä! Juostaan rinkiä kun kerran täällä ollaan."
Jopa minä aloin muuttaa negatiivista mielipidettäni mokomasta pelleilystä kun koira oli niin iloisena ja esitti itsensä hienosti.

Hippa oli junnunarttujen ERI3 ja sai tosi hyvän arvostelun:
"Lanneosaltaan hieman pitkä, kookas narttu. Selvä sukupuolileima. Hyvin ilmeikäs pää. Etuasentoiset etuosa. Maa-ahtaat etuliikkeet. Pitkä lanneosa. Voimakkaammin takaa kulmautunut. Riittävä askelpituus. Hyvässä kunnossa. Esitetään edukseen."

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Hippa tosiaan esitti itsensä niin ettei minun tarvinnut tehdä mitään. Kiitokset kameran takana häärineelle Jarnolle.



Kehän loputtua kävin kiittämässä tuomaria hyvästä arvostelusta ja kysymässä, mitä maa-ahtaus oikein tarkoittaa. Se on sitä, että Hipan etuliikkeet ovat tassuosasta hieman ahtaat, mutta rintakehä on hyvä. Eli ylhäältä sopiva ja alhaalta ahdas.
No kaikkea sitä on. Saa nähdä mihin suuntaan koiruus kehittyy.

Oli kerta kaikkiaan ihanaa olla tämmöisessä näyttelyssä, jossa arvosteltiin muutakin kuin väriä ja turkin runsautta, ja paikalla olikin paljon käyttölinjaisia rodun edustajia.
Ihana Rini kevyessä karvassaan sai viimeisen sertinsä, jota Aija on metsästänyt enemmän kuin sinnikkäästi. Hienoa! Onnea Aijalle ja Rinille valioitumisesta!

Kotimatka oli takakonttijengin osalta hiljainen. Mitenkähän ne nyt olivat noin väsyksissä?
Jatsi lauloi julkisuuteen syvän paheksumisensa, kun hänen kuningattaruutensa jätettiin yksin kotiin nököttämään.
Lähdettiin porukalla lenkille ja kaikki näyttelyväsymys oli pennuista täysin poispyyhkäisty. Koko seitsemän kilometrin matkan ne hieroivat itseään lumipenkaan, räyhäsivät ja roikkuivat toistensa turkissa kiinni.

Joo, saatanpa viedä tuon höppänän toisenkin kerran kehään. Eihän se nyt niin kamalaa ollut.

4 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

Äänekoskelle vaan Hippa hurmaamaan tuomaria! ;) Tessu oli kans aika rauhallista poikaa, kun kotiuduttiin! Kiva näyttelyreissu oli kyllä, joutunee ottaa joskus uusiksi!:)

Hanne kirjoitti...

Onnea hienosta näyttelyuran aloituksesta! Uudestaan vaan :)

Aija kirjoitti...

Onnea vielä Hipan hienosta arvostelusta ja tuloksesta! Ei yhtään pöllömpi aloitus ;)

Hanna kirjoitti...

Kiitoksia vaan :)
Hippiäinen on kaukana pöllöstä (monessakin mielessä), onhan se nähty :D