tiistai 1. helmikuuta 2011

Totuus valkeni vesimiehille jälleen

Kyseessä siis minä, viikko sitten 39 täyttäneenä ja Atte tänään seitsemän vuotta mittarissa. Niin se aika menee. Kroppa ikääntyy, mutta mieli ei pysy perässä millään ja parempi niin. Ajan hammas varjelkoon minua aikuistumasta liikaa.

Omilla synttäreillä kävi Minna, Nelma ja Paavo sekä Jenna Toman kanssa. Toi kakun mukanaan ja kakku oli erittäin hyvä, ellei jopa täydellisen makoisa. Kiitoksia käynnistä ja kakusta, eipä tarvinnut itse vääntää.

Villikkosisarukset näyttivät naapureille riehumista aussien malliin. Kahvittelun jälkeen oltiin koko porukka lattialla yhtenä mylläkkänä kun kaikki koirat vaativat oman osuutensa hellittelyistä.

Tänään oli Aten kavereita juhlimassa ja siinä mylläkässä jäi koirat toiseksi. Reppanat vahtivat niin hädissään sinne tänne sinkoilevaa laumaa, että piti viedä ne kammariin rauhoittumaan. Koirat siis. Lapsilaumaa ei rauhoittanut kuin kakku ja kartanonrouvan karjunta, ja huonosti nekin. Onhan se kiva kun välillä on enemmän porukkaa leikkimässä ja kun sen voi osaksi suorittaa ulkona pulkkamäessä.

Nyt meinaa flunssaa pukata ja sitä en voisi vähemmän kaivata. En hyväksy. Tässä on muutakin tekemistä kuin petissä pötköttää. Nyt jos joku taikoisi toimintakyvyn entiselleen niin kiitos ja kumarrus.

Viime reilumman pakkasen aikaan otin kameran lenkille ja testasin vaihteeksi Sigmaa. Hermo meni. Tarkennus on Canonin omilla putkilla "klik", kun tällä järkyttävällä kapineella se oli "trrriiiiiiiiiiiiiiiit". Noin kuusi sekuntia hermojarepivää vinkunaa. Ota siinä sitten kuvia. Ruohon kasvun seuraamiseen jopa sarjatulella ehtisi kohtuullisen hyvin, mutta kahden aussien vauhtikuvat? Sallikaa mun nauraa.

Jotain sentään tallentui. Huomatkaa Hipan etutassujen sievän pinkki väritys. Ihmettelin sitä itsekin pitkän aikaa, että mistä moinen mahtaa johtua. Sitten hokasin, että röhköpossusta lähtee väri. Jos koira hoitaa possua selällään kellien pitäen sitä tassujen välissä, niin yksi ynnä yksi ei laskukonetta kaipaa.



Kellogg's Frosties Jatsi



Tänään alkoi Hipalla kalkkikuuri. Mokoma on jonkin aikaa nuollut uunista laastia siihen malliin, että aloin pelätä koko uunin kellahtamista kyljelleen. Apteekista Aptusta mukaan ja sapuskan sekaan. Meni täydestä kuin väärä raha, joten eiköhän puutostaudit kohta korjaannu.

Ei kommentteja: