Ei oppi ojaan kaada...
...eikä tieto lisännyt tuskaa tällä kertaa.
Joskus pitää sivistystä lisätä ja tein sen koetoimitsijakurssin 2-osan verran, joka koski luonnetestiä. Muutama innokas kokoontui Marjalan ABC:lle lauantaiaamuna Josepan järkkäämälle ja Miimin vetämälle kurssille.
Teoriaosuuden jälkeen oli koe, jonka kaikki selvittivät kutakuinkin hyvin eli tästä lähtien olen kortillinen luonnetestin koetoimitsija.
Varsinkin sääntökirjassa selvitetyt arvosteluperusteet avasi aihetta ihan uudella tavalla. Nyt jopa minä ymmärrän, mitä missäkin osakokeessa ylipäätään testataan.
Koiriahan minä en osaa lukea pätkääkään, paitsi omia koiria, mutta sekin taito on kuulemma opittavissa. Hyvä niin, kiinnostusta kyllä piisaa.
Iltapäivällä mentiin Pärnälle rataa rakentamaan. Josepan testit on aina olleet Pärnällä ja sinänsä vähän turhauttavaa kun ei mielikuvitusta juuri tarvinnut käyttää. Kun pyörä oli jo keksitty ja parhaalla tavalla hyväksi havaittu niin miksi vääntää uudestaan. Miimille pointsit siitä, että oli kysellyt jotain muuta paikkaa, mutta sinne ei jostain syystä päästy.
Kokonaisuutena oikein hyvä kurssi.
Pojat olivat sen aikaa kavereittensa luona ja viihtyivät sen verran hyvin, että hain koirat ja lähdettiin Terhin kanssa lenkille.
Heillä on 11-vuotias irlanninsetteri Nita ja 8-kuinen gordoninsetteri Tami. Hippa ja Tami löysivät yhteisen leikkisävelen ja Nita oli äärettömän onnellinen kun Tami ei roikkunut sen niskassa kuten tavallisesti. Nita-reppana ei osaa komentaa pentua ollenkaan. Jatsi sen sijaan osaa ja Tami pyöritteli silmiään kun vieras täti ärjyi vähän väliä, mutta oppi paikkansa ja se oli hyvä se.
Seuraavana päivänä oli taas porukkalenkki edessä kun mentiin Roukalahdelle sukukokoukseen. paikalle tuli meidän lisäksi Hilkka Kirin ja Valon kanssa sekä Satu ja Viirumaija. Viiruhan se virallisesti vaan on, mutta kun työnimi on niin osuva ja passeli, että Viirumaija ei vieläkään ole pelkkä Viiru. Niin pieni ja suloinen, että tuommoinen ylisöpöys pitäisi lailla kieltää! Kertakaikkiaan syötävä olento.
Hipalla alkoi juoksu perjantaina, mutta se ei vauhtia hiljennä eikä luonnetta muuta mihinkään suuntaan. Nuoriso mennä rumelsi yhtenä mylläkkänä ja Jatsi jatkoi taannoisen hoitoaikansa savottatöitä niissä paikoin, missä hommat oli jollain tavalla kesken jääneet.
Ilmon kodalla käytiin kääntymässä eli lenkki ei ollut pitkä. Mitä väliä, kun suurin osa koirista väsytti itsensä ihan takuulla. Takaisin palattua saatiin kahvia, teetä ja laskiaispullia.
Hannu ehti nimittää minua invalidiksi, mutta tiedoksi vaan että kävelen nykyään jo ihan hyvin. Pystyn jopa juoksemaan. Vähän kun vielä harjoittelen niin lauantaina viiletän Hipan kanssa kehässä ihan entiseen malliin.
Treenasin Jatsin kanssa tokojuttuja ja Hipan kanssa tottista aamupäivällä kotona.
Jatsi pääsi ekana hommiin ja tehoa oli kuin Imatran voimalassa. Tarkkuus taas kärsi ylimääräisestä intoilusta, mutta seuraaminen oli hämmästyttävän hyvää. Jopa erinomaista. Olen viime aikoina treenannut kainalopallon kanssa, mutta nyt jätin sen pois ja otin sen sijaan naksun käyttöön. Toimi älyttömän hyvin, paikka pysyi jopa juoksussa.
Merkkiä treenatessa olen ottanut ohjatun noudon kapulat mukaan ihan vaan häiriötekijäksi. Viime kerralla nimittäin merkille lähetettyäni Jatsi ampaisi suoraan kapuloille ja olisi kerännyt ne kaikki, jos olisin antanut.
Nyt kapulat saivat olla, mutta merkille meno ei ollut niin tarkka kuin viimeksi. Noh, lisää reeniä.
Jäävät liikkeet menevät vanhasta muistista, samoin tunnari onnistui hyvin.
Luoksetulossa kokeilin tällä kertaa seisottamista ja hyvin meni. Viime keväänä opittua kiertämistä pitäisi ottaa paljon enemmän ja useammin, että menisi kunnolla jakeluun ja saisin tehoa pysäytyksiin. Kun muistaisi pitää nakkeja tai jotain koko ajan jääkaapissa.
Hippa oli tosi asiallinen siihen asti kun otin noutokapulan käteeni. Silloin alkoi älytön komentaminen ja kun nouto onnistui hyvin kaikilta osin, seuraavaksi puututaan haukkumiseen. Se pitää loppua ihan tyystin.
Seuraamisessa palkkasin Hippaakin naksulla, mutta patukka toimii yhtä hyvin. Tuo kun ei kuumu samalla tavalla kuin Jatsi, että kesken treenin voi palkata rajummin.
Liikkeestä maahanmeno onnistui hyvin ja seisominen kohtalaisesti.
Istuminen oli aluksi ihan hakusessa. Otin käskyn kanssa samaan aikaan pienen taka-askeleen, jolloin koira istahti ja voin nakata namin suuhun ja jatkaa pari askelta matkaa. Hyvin pelitti, Hippa on tosi nopea oppimaan.
Eteenmenossa se älyää sännätä pihan perälle viedyn pallon luokse, mutta seuraamista pitää hioa vielä paljon. Samoin maahanmenoa en ole vielä edes harkinnut yhdistää liikeeseen enkä yksinään aio edes yrittää. Jos tämän koiran kanssa saisi heti aluksi tehtyä homman edes suurinpiirtein oikein.
Miimiä lainaten kiva koira se on kouluttamattakin, mutta huippuhyvä siitä tulee kun tekee sen kanssa asioita.
Joskus pitää sivistystä lisätä ja tein sen koetoimitsijakurssin 2-osan verran, joka koski luonnetestiä. Muutama innokas kokoontui Marjalan ABC:lle lauantaiaamuna Josepan järkkäämälle ja Miimin vetämälle kurssille.
Teoriaosuuden jälkeen oli koe, jonka kaikki selvittivät kutakuinkin hyvin eli tästä lähtien olen kortillinen luonnetestin koetoimitsija.
Varsinkin sääntökirjassa selvitetyt arvosteluperusteet avasi aihetta ihan uudella tavalla. Nyt jopa minä ymmärrän, mitä missäkin osakokeessa ylipäätään testataan.
Koiriahan minä en osaa lukea pätkääkään, paitsi omia koiria, mutta sekin taito on kuulemma opittavissa. Hyvä niin, kiinnostusta kyllä piisaa.
Iltapäivällä mentiin Pärnälle rataa rakentamaan. Josepan testit on aina olleet Pärnällä ja sinänsä vähän turhauttavaa kun ei mielikuvitusta juuri tarvinnut käyttää. Kun pyörä oli jo keksitty ja parhaalla tavalla hyväksi havaittu niin miksi vääntää uudestaan. Miimille pointsit siitä, että oli kysellyt jotain muuta paikkaa, mutta sinne ei jostain syystä päästy.
Kokonaisuutena oikein hyvä kurssi.
Pojat olivat sen aikaa kavereittensa luona ja viihtyivät sen verran hyvin, että hain koirat ja lähdettiin Terhin kanssa lenkille.
Heillä on 11-vuotias irlanninsetteri Nita ja 8-kuinen gordoninsetteri Tami. Hippa ja Tami löysivät yhteisen leikkisävelen ja Nita oli äärettömän onnellinen kun Tami ei roikkunut sen niskassa kuten tavallisesti. Nita-reppana ei osaa komentaa pentua ollenkaan. Jatsi sen sijaan osaa ja Tami pyöritteli silmiään kun vieras täti ärjyi vähän väliä, mutta oppi paikkansa ja se oli hyvä se.
Seuraavana päivänä oli taas porukkalenkki edessä kun mentiin Roukalahdelle sukukokoukseen. paikalle tuli meidän lisäksi Hilkka Kirin ja Valon kanssa sekä Satu ja Viirumaija. Viiruhan se virallisesti vaan on, mutta kun työnimi on niin osuva ja passeli, että Viirumaija ei vieläkään ole pelkkä Viiru. Niin pieni ja suloinen, että tuommoinen ylisöpöys pitäisi lailla kieltää! Kertakaikkiaan syötävä olento.
Hipalla alkoi juoksu perjantaina, mutta se ei vauhtia hiljennä eikä luonnetta muuta mihinkään suuntaan. Nuoriso mennä rumelsi yhtenä mylläkkänä ja Jatsi jatkoi taannoisen hoitoaikansa savottatöitä niissä paikoin, missä hommat oli jollain tavalla kesken jääneet.
Ilmon kodalla käytiin kääntymässä eli lenkki ei ollut pitkä. Mitä väliä, kun suurin osa koirista väsytti itsensä ihan takuulla. Takaisin palattua saatiin kahvia, teetä ja laskiaispullia.
Hannu ehti nimittää minua invalidiksi, mutta tiedoksi vaan että kävelen nykyään jo ihan hyvin. Pystyn jopa juoksemaan. Vähän kun vielä harjoittelen niin lauantaina viiletän Hipan kanssa kehässä ihan entiseen malliin.
Treenasin Jatsin kanssa tokojuttuja ja Hipan kanssa tottista aamupäivällä kotona.
Jatsi pääsi ekana hommiin ja tehoa oli kuin Imatran voimalassa. Tarkkuus taas kärsi ylimääräisestä intoilusta, mutta seuraaminen oli hämmästyttävän hyvää. Jopa erinomaista. Olen viime aikoina treenannut kainalopallon kanssa, mutta nyt jätin sen pois ja otin sen sijaan naksun käyttöön. Toimi älyttömän hyvin, paikka pysyi jopa juoksussa.
Merkkiä treenatessa olen ottanut ohjatun noudon kapulat mukaan ihan vaan häiriötekijäksi. Viime kerralla nimittäin merkille lähetettyäni Jatsi ampaisi suoraan kapuloille ja olisi kerännyt ne kaikki, jos olisin antanut.
Nyt kapulat saivat olla, mutta merkille meno ei ollut niin tarkka kuin viimeksi. Noh, lisää reeniä.
Jäävät liikkeet menevät vanhasta muistista, samoin tunnari onnistui hyvin.
Luoksetulossa kokeilin tällä kertaa seisottamista ja hyvin meni. Viime keväänä opittua kiertämistä pitäisi ottaa paljon enemmän ja useammin, että menisi kunnolla jakeluun ja saisin tehoa pysäytyksiin. Kun muistaisi pitää nakkeja tai jotain koko ajan jääkaapissa.
Hippa oli tosi asiallinen siihen asti kun otin noutokapulan käteeni. Silloin alkoi älytön komentaminen ja kun nouto onnistui hyvin kaikilta osin, seuraavaksi puututaan haukkumiseen. Se pitää loppua ihan tyystin.
Seuraamisessa palkkasin Hippaakin naksulla, mutta patukka toimii yhtä hyvin. Tuo kun ei kuumu samalla tavalla kuin Jatsi, että kesken treenin voi palkata rajummin.
Liikkeestä maahanmeno onnistui hyvin ja seisominen kohtalaisesti.
Istuminen oli aluksi ihan hakusessa. Otin käskyn kanssa samaan aikaan pienen taka-askeleen, jolloin koira istahti ja voin nakata namin suuhun ja jatkaa pari askelta matkaa. Hyvin pelitti, Hippa on tosi nopea oppimaan.
Eteenmenossa se älyää sännätä pihan perälle viedyn pallon luokse, mutta seuraamista pitää hioa vielä paljon. Samoin maahanmenoa en ole vielä edes harkinnut yhdistää liikeeseen enkä yksinään aio edes yrittää. Jos tämän koiran kanssa saisi heti aluksi tehtyä homman edes suurinpiirtein oikein.
Miimiä lainaten kiva koira se on kouluttamattakin, mutta huippuhyvä siitä tulee kun tekee sen kanssa asioita.
Kommentit