Voi Jappiainen!

Mitä minä teen? Taannoisen sairas(lue:kidutus)lomani aikana Jatsin päivittäinen kipulääke jäi pois ja periaatteessa hyvä olikin. Lähes kolmen kuukauden kuuri alkoi olla täynnä ja samalla tuli kokeiltua, pärjääkö se ilman. Hyvin se siellä isossa laumassa pärjäsi, oli iloinen ja liikkui hyvin.

Tässä hiljalleen olen huomannut liikkumisen ja iloisuuden laita olevan vähän niin ja näin. Eilen aamulla hieroin Jatsin selän ja molemmin puolin keskellä selkää oli tosi kipeät kohdat. Piti muokata hyvän aikaa, että valitus vaikeni ja koiruus rentoutui.

Voi ihme sentään. Jatkanko lääkitystä, vienkö hierojalle, kuvautanko selän uudestaan? Rahaa ei ole oikeastaan mihinkään noista. On se vaikeaa. Turvaudun omiin pikku hyppysiini ja toivon parasta.

Hipalla ei onneksi ole ongelmia. Tai on, mutta vain hetkellisesti. Niuho mamma kun ei päästä Hippa-ressua tekemään lapsia naapurin Remun kanssa.

On nuo molemmat tyypit joskus niin käsittämättömän sikamaisia olentoja, ettei heitä sivistyneiksi nartuiksi uskoisi. Se tuli tänään lenkillä todistettua.
Hippa juoksuhöyryissään lorotti suunnilleen suorilta jaloin ja Jatsi meni alle ottamaan suihkun. Hyi ällötys!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla