lauantai 17. marraskuuta 2012

Metsä täynnä esineitä

Kirjava aussiejengi sai vahvistusta mustanpuhuvista rotikoista kun suunnattiin pitkästä aikaa metsätreeneihin. Miimin ja Reetan kanssa otettiin esineruutua ja Hirvolanvaaran kankaalla vierähti mukavasti parituntinen kun seitsemälle koiralle vuoronperään annettiin etsittäväksi kaikenkarvaista kamaa.

Mummokoirilla tai muuten vaan eläkeläisillä ei ole enää suorituspaineita ja muut ovat melko aloittelijoita, joten tallattiin vain kymmenisen metriä leveä kaistale.

Hipan ongelma on ollut se, että hakee yhden ja sitten päivittelee silmät pyöreinä kun palkkaa ei kuulu vaikka työ on tehty. Tai minun ongelmahan se on, kun en osaa kertoa sille että kaikki esineet on tuotava, olipa niitä miten monta tahansa.

Niin nytkin. Ensimmäisen esineen toi vauhdilla, mutta toinen haettiin jälleen kerran kilpajuoksulla kun muuten ei arvon neiti edennyt mihinkään. Tätähän me ollaan harrastettu ja päätin, että joskus siitä mukana juoksusta on päästävä eroon.

Onneksi on asiantuntijoita mukana. Hippa harkitsi asioita muiden koirien treenin ajan ja toisella kerralla Miimi vei takarajan tuntumaan peräti viisi esinettä. Eikun koira juoksemaan.

Välillä palkkasin tai jätin palkkaamatta, mutta sinne vaan uudestaan hakemaan. Miimi hihkui ja hyppi kuin mielenköyhä esineiden luona, että sai koiran lähtemään aina uudestaan. Hyvin toimi. Ideana oli ajaa Hipan kalloon se, että metsässä on röykkiöittäin ihania tavaroita haettavana. Luulisi sen jossain vaiheessa tuovan mukisematta kaksi tai kolme esinettä kun tottuu tuomaan kymmenen.

Pami on saanut uuden pitkävaikutteisen lääkityksen jumittuneeseen selkäänsä ja kylläpä oli ihana nähdä sen hyppivän! Vain yksi pilleri kuussa ja koira on aivan entisensä.

Lopuksi käytiin porukalla lenkillä ja vauhtia piisasi. Kolmevuotias Xandro ja puolivuotias Dix sulautuivat hyvin joukon jatkoksi. Xandro vähän liikaakin. Se ihastui juoksuaan lopettelevaan Viiaan siinä määrin, että pari piti erottaa toisistaan. Joku roti sentään.

Lenkin jälkeen piipahdettiin mökillä, jossa Jatsi intoutui murjomaan Hippaa nurmikkoon ja ajamaan takaa. Hippa kehräisi tyytyväisyydestä jos osaisi. No, doupattu koira kykenee. Olen antanut Jatsille kipupillerin muutamana iltana, joten normaali olotila on taattu. Ensi viikolla hommaan sille saman lääkityksen kuin Pamilla. Jos pitää valita, niin mieluummin otan iloisen koiran ilman että maksa poksahtaa hajalle.

2 kommenttia:

Miimi kirjoitti...

Kiitos mukavasta metsäreissusta! Pami oli tsoiaan niin iloinen päästyään pitkästä aikaa töihin, ja Unelma on aivan poikki. Kyllähän se jo mummua rassaa yhdenkin esineen etsiminen!

Hanna Paakkunainen kirjoitti...

Kiitos itsellesi hyvistä vinkeistä! Täälläkin valui illalla pitkin sohvia aika reporankaa porukkaa :D