sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vastausta kehiin

Miimi heitti haasteen, joten siihenhän on vastattava.

1. Mitä "ei niin fiksuja" tapoja koirillasi on?
Räyhääminen. Ne ilmoittavat tiellä liikkujat ravaamalla hulluna aidanviertä hillittömien äänitehosteiden säestyksellä.
Sama homma kun meille tulee joku kylään. Mikään ei auta vaikenemiseen, niiden on itse todettava tulija vaarattomaksi ja vasta sitten laskeutuu rauha taloon ja hiljaisuus pirttiin.

2. Onko sinulla jokin koiriin liittyvä tarvike, jota ilman et pärjäisi?
Siis mikä tahansa tarvike, joka liittyy koiriin, mutta toimii muuallakin elämässä? Eipä tule mieleen. Tai no, takakontissa oli noutajahihna jota on käytetty muuhunkin kuin koiran taluttamiseen. Lomittikohan se joskus peräti hinausköyttä? Viimeksi kun vaihdettiin takavalon polttimoa, se hihna paloi poikki eli ei ole enää sitäkään. En keksi muuta.

3. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja tavoitteita teillä on?
Hipan kohdalla tämä on helppo. Jälki 1 ensi kesänä ja siitä sitten etiäppäin.
Jatsilla on tavoitetta riittämiin siinä, että saisi pitää kivuttoman elämän ja pysyisi sen myötä entisenä iloisena koirana. Voittajaluokan tokoilu on kangastellut mielessä, mutta saa nyt nähdä onko kehään asiaa jos lääkitys jatkuu.
Toisaalta, troppien ansiosta Jatsi on entisellään eli selviytyisi hyvin kokeessa. Minulla kun on muutenkin tapana tehdä älyttömiä tempauksia, voisin ihan pokalla mennä kokeeseen ja katsoa, käräyttääkö kukaan meidät.

4. Suosikkikuvasi koiristasi?
Itse ottamistani ehdottomasti tämä, jossa Jatsi on yhtä tyyni kuin taustalla oleva lampi. Jatsi inhoaa kuvaamista, koska kameran mustana tuijottava silmä on pahiten mielenrauhaa vaivaannuttava seikka hänen kuningattaruutensa elämässä.


Toinen suosikki kuvastaa Jatsin asennetta rakastamiinsa hommiin. Vuoden 2009 piirinmestiksissä tottikseen ilmoittautuminen tapahtui jatsimaisen railakkaasti.
Kuvan onnistui näppäämään Jarno Aavamäki, joka totesi jälkeen päin videokameran olevan ainoa oikea väline Jatsin tottiksen tallentamiseen. Koskaan ei tiennyt, mitä se keksi.


Hippa sen sijaan ei ainakaan vierasta kameraa. "Onks korvat hyvin?" on ensimmäinen kommentti sen nähdessä kameran.
Kuva ei ole laadullisesti parhaasta päästä, mutta ainakin näiden kahden kuvaamista koskevien mielipiteiden vertailuun se käy.


Tyyni auringonlaskuun tuijottelija...


...tai kaverin kanssa riehuja.


5. Mikä on paras tapa viettää aikaa koiriesi kanssa?
Metsälenkillä ehdottomasti. Siellä sielu lepää kaikilla ja ajatus lentää ainakin kaksijalkaisella.
Lenkkeilyn lisäksi tietenkin kaikki harrastaminen, koska on kyse käyttökoirista.
Jatsin kanssa jäljestän enää huvin vuoksi, mutta sitäkin hienompaa se on kun koira nauttii ja tekee työn täydellisesti.
Hipan koulutuksessa on haasteita ja aina uuden kivikon ylittäminen on mannaa itselle ja koiralle.

6. Miksi omistat juuri koiria etkä muita eläimiä?
Koirarakkaus iski lapsena kun naapuriin muutti nuoripari kultaisennoutajan kanssa. Samoihin aikoihin äitini työkaveri hankki labbiksen, joka palvoi maata jalkojeni alla. Nämä olivat hoidokkejani, mutta oman koiran hankin vasta kotikotoa lähdettyä.
Oli meillä ennen kissoja, mutta pojilla on taipumusta allergiaan. Haluaisin kissan edelleen, mutta jos kissattomuus on ainoa mahdollisuus pitää koiria, mieluummin näin.

7. Millä sanoilla kuvailisit koiriasi?
Jatsi on Pami-siskonsa tyyliin täynnä tulta ja tappuraa. Valmiina kuin partiopoika aina kun tapahtuu, ja näyttää menevän kolmeentoista suuntaan yhtä aikaa. Valtava vahti- ja suojeluvietti omaa laumaa kohtaan.
Maailma olisi varmasti paljon parempi paikka, jos Jatsin kaikki jutut ilmeineen saisi tulkittua ja suomennettua. Sillä on kommentti ihan kaikkeen.
Hippa on erilainen. Paljon rauhallisempi, mutta tietyissä tapauksissa äärimmäisen jääräpäinen. Kumma huumorintaju, jolla se koetteli omaani varsinkin pentu- ja nuoruusaikoina.
Jutustelun monipuolisuuden se korvaa volyymillä. Järkyttävän kovaäninen koira!

8. Pelkääkö koirasi jotain, jos niin mitä?
En enää muista Jatsin pelkoja. Sillä on jo sen verran elämänkokemusta, että pelkoja ei pahemmin ole ja aika on kullannut muistot.
Hippa pelkää kaupungin keskustaa ja varsinkin sillan ali kävelyä. Ympärillä jyrisevä liikenne aiheuttaa vapinaa jäsenissä, mutta syrjäkaduille siirtyminen palauttaa heti normiolotilan. Maalaisjuntti kaipaa ilmeisesti harjoitusta.

9. Mistä keksit koiriesi nimet?
Ihastuin Jatsin emän Unelman svengaavaan olemukseen. Ajattelin, ettei tytär voi jäädä sen huonommaksi ja oikeassa olin.
Joskus 90-luvulla eräässä lomituspaikassa oli Hippa-niminen lehmä ja olin aivan lääpälläni siihen olentoon. Se oli aluksi varautunut ja ujona käänsi päänsä pois, mutta antoi hoitaa hyvin. Kunnolla tutustuttua sai päätäkin silittää ja se vapautui näyttämään mahtavan huumorintajunsa.
Se oli jotenkin aussiemainen ja halusin jättää nimen elämään omassa aussiessa.

10. Kuinka monta koiraa on sopiva määrä?
Kaksi. Silloin voi ottaa yhden, kaksi tai vaikka kolmekin hoitoon eikä koiramäärä ole vielä mahdoton.

11. Koiriesi parhaat koirakaverit?
Hipan ylin ystävä on siskontyttö Viia. Se pari on kerta kaikkiaan kuin paita ja peppu.
Jatsilla ei nykyään ole semmoista perinteistä parasta kaveria. Naapurin cairnterrieri Topiin Jatsi suhtautuu mielenkiintoisesti. Lenkillä ollessamme Topi tulee aina aidalle moikkaamaan. Jatsi piippaa ja juttelee Topille niin, ettei sitä meinaa saada niistä tapaamisista pois.

Koska Miimin lisäksi Susanna on ainoa, joka on viime aikoina kommentoinut näitä höpinöitä, haastan hänet jatkamaan vastailua.

Ei kommentteja: