keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Uusia jäseniä laumaan

Blogissa on ollut hiljaista, mutta siihen on hyvä syy. Vapun jälkeen nitkautin selkäni niin pahaan kuntoon, etten ole pystynyt istumaan kuin hetken kerrallaan. Tekosyyhän sekin on kun tarkemmin ajattelee. Aina voi istua koneen äärellä sen minkä kykenee, naputtaa pätkän blogia ja julkaista tekstin vasta kun se on kokonainen. Huono puoli tässä on se, ettei tekniikka sovellu minun hipiälleni. Homma on saatava heti valmiiksi.
Onneksi tänä aamuna vielä sängyssä ollessani venyttelin ja selkä napsahti. Sen jälkeen se oli heti parempi, koskee edelleen, mutta ei niin paljon ja kykenen istumaan. Ilmeisesti joku paikka oli pois paikaltaan.

Selittely sikseen. Uusinta uutta Kalliolan kartanossa on kanala. Minähän menen aina uusimman muodin mukana - tirsk - ja höyrähdin tähän villitykseen. Tosin helppo oli höyrähtää kun meillähän oli kanoja vielä noin 12 vuotta sitten. Koppi oli valmiina, tarha piti rakentaa. Kiitos siitä vanhemmilleni, jotka toimivat tarhan pykääjinä minun ollessa käyttökelvoton. Jotain pientä tuhersin ja sain itseni entistä kipeämmäksi.

Kas tässä ovat perisuomalaista alhon kantaa olevat maatiaiskanat Peppi, Lotta ja Sikuriina sekä laumanvartijana toimiva Efraim.


Siivekkäät ovat kotiutuneet erinomaisesti ja kesyyntyvät hyvää vauhtia kun niiden luona käydään seurustelemassa suht tiheään tahtiin. Tyypit ovat reilu kolmekuisia tällä hetkellä. Alhot aloittavat muninnan 21 viikon ikäisinä eli vielä pari kuukautta saavat kasvaa siihen hommaan. Tosin Peppi on todennäköisesti tehon ja alhon risteytys, mutta meidän laumassa sekarotuisuus ei haittaa.

Viime viikolla oli lämmin ja kanoilla sen mukaisesti rento meininki. Kukko Efraim otti torkut auringossa.


Sikuriinakin kellahti kyljelleen.


Lotta miettii söisikö omenaa vai heinää...


...mutta päätti asettua makuulle ruokapöytään. Syököön Peppi mitä haluaa.


Kuulin, että kana tunnistaa ihmiset naamasta eli ne eivät suinkaan ole niin tyhmiä kuin mitä puhutaan. Ainakin ne ovat valloittavia persoonia. Kukko on toistaiseksi kaikista rohkein tutustumaan ja niinhän sen pitääkin, koska tulee olemaan naistensa suojelija. Nyt sillä ei vielä ole kukon tapoja, kuten esimerkiksi herrasmiesmäisyyttä ruokailussa. Hyvin itsekkäästi haalii parhaat makupalat ja viis veisaa siitä, saako kanat vai ei. Aikuinen kukko yleensä huolehtii omista syömisistään viimeiseksi. Naiset ensin, kuten tiedetään.

Siivekkäät ovat olleet meillä nyt reilun viikon. Efraim hypähtää mielellään syliin tai olkapäälle ja Lotta on toinen joka antaa silittää itseään. Kerrassaan hellyttävää sakkia.

Ei kommentteja: