sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kesämuistoja

Vaikka koulu alkoi jo ajat sitten, palataan vielä hetkeksi kesäloman viimeisiin päiviin.
Kävimme poikien kanssa Savonlinnassa päivän pituisella lomamatkalla. Olen käynyt Olavinlinnassa monta kertaa, mutta aina se on yhtä mielenkiintoinen, joten tällä kertaa porukalla sinne.

Ensin käytiin hampurilaisella. Itse olisin halunnut syödä jotain oikeampaa sapuskaa, mutta Aten takia mentiin Heseen. Reissulla oli odotettavissa niin paljon kaikkea uutta, että oli huomattavasti helpompaa kun kuopus sai päättää mitä syödään. Atte jännittää uusia tilanteita käsittämättömän paljon ja niitä halusin tarjota, mutta ei kaikkea kerralla.

Hese oli rannassa kuten Savonlinnassa melkein kaikki muukin. Meillä oli leipää eväänä, ei itsellemme vaan sorsille annettavaksi. Nämä tyypit olivat tosi ahneita. Melkein syliin hyppivät leivän perässä.



Lörtsyt Savonlinnan torilla on se juttu, joka on tehtävä, mutta mahat olivat vielä liian täynnä niin tukevaan jälkkäriin. Kävelimme pitkin satamaa, jossa oli laivoja lähdössä kiertoajelulle. Valittavana oli tunnin reissu kaupungin ympäri tai puolentoista tunnin norpparistely. Edellisenä päivänä olivat nähneet norpan, joka oli pitkän aikaa pomppinut laivan lähistöllä.

Kysyin pojilta, että mentäisiinkö. Kimmo oli heti valmis, mutta Atte tyrmäsi ajatuksen. Siinä neuvoteltiin lipunmyyjästuertin kanssa pitkät pätkät, mutta nuoriherra oli sitä mieltä, että maha oli liian täynnä eikä voi mennä laivaan. Jännitystähän se oli, mutta osaa nykyään peittää tukalan olonsa kummallisilla selityksillä. Päätettiin käydä ensin linnassa ja sitten seuraavalla lähdöllä risteilylle.

Olen hulluna linnoihin. Olavinlinna on upea, täynnä tunnelmaa, holvikaaria ja historiallisia tarinoita. Jos historian opiskelu olisi aikoinaan toteutettu tällä tavalla, olisin saattanut oppiakin jotain. Kimmon hissankirja on paljon mielenkiintoisempi kuin minun lapsuuden vastaava ja luen sitä joskus ihan huvikseni.


Odottavan aika on pitkä, tiedetään. Opas oli sitä paitsi myöhässä.



Käytävä on laajakulman vääristämä. Ei se oikeasti levene ylöspäin, mutta surkean kuvankäsittelytaitoni takia en osaa jälkikäteen muokata kuvaa kunnolliseksi.


Harvinainen poseeraus Atelta.


Seuraava kuva todistaa sen, ettei kuvia ikinä kannata poistaa kamerasta ennen kuin on nähnyt ne isolla ruudulla.
Kävelimme tornista alas ja yritin kuvata rappujen jyrkkyyttä ja kapeutta. Porukkaa tuli takaa eli aikaa ei ollut, kamerassa oli säädöt miten sattuu, joten kunhan räpsäisin. Ja mitä sainkaan? Ensinäkemältä täysin alivalottunut kuva, mutta tarkemmin katsottuna upea! Ikkunasta tuleva valo riitti valaisemaan muutamat portaat ja sen kuin Kimmo laskeutuisi pimeään tyhjyyteen. Ehdottomasti paras kuva pitkään pitkään aikaan.


Linnassa kävely vajutti mahaa ja päästiin laivaan. Ensin kierrettiin Linna, joten sain kuvia toiselta kantilta kuin yleensä.



Atte huomasi kyydin tasaiseksi. Kävi kapteeniakin jututtamassa ja kaikki oli hyvin. Minä iloitsin Aten saamasta uudesta kokemuksesta. Ehkä me vielä jonain päivänä päästään Ruotsinlaivalle saaristoa ihastelemaan.
Norppaa ei kyllä näkynyt, harmi.

Ja toinen harmi odotti torilla kun lörtsykauppias oli koonnut kojunsa ja lähtenyt matkoihinsa lörtsyineen. No, jäipähän jotain seuraavallekin reissulle. Ensi kesänä, toivottavasti.

Ei kommentteja: