tiistai 7. huhtikuuta 2015

Komediaa, tragediaa, kauhua

Ristiriitainen fiilis tänä aamuna, koska näin inhottavan unen. Se ei ollut hirveänkamala, mutta kammohko. Painajaiseksi luokiteltava kuitenkin. Unen jälkimainingeissa kiukutti, mutta yritin kääntää sen positiiviseki. Jos näen unta, se tarkoittaa sitä, että tajunnantila on laskenut riittävän alas riittävän pitkäksi aikaa. Viime aikoina ei ole juuri unikuvia näkynyt, joten ilo irti niistäkin vähistä, vaikkakin hieman epämiellyttävistä.

Luin kaaauan kauan sitten jostain julkaisusta, että jos ihmistä estetään nukkumasta, hän sairastuu. Jos taas estetään näkemästä unia, hän kuolee. (Olisi kiva tietää, kuka oli koekaniinina.) No, unettomuus ja masennus on jo tieteellisesti todettu linkittyvän yhteen. Kumpi ruokkinee kumpaa, on vissiin tapauksesta kiinni. Pelkän nukkumisen lisäksi unien näkemisellä ilmeisesti on tärkeä rooli hyvinvoinnin suhteen.

Itse olen joskus saanut valve-elämän aatoksiin selvyyttä unien kautta - sikäli kun niitä on osannut tulkita. Painajaiset on oma lukunsa enkä oikein tajua niiden tarkoitusta. Miksi kiusata ihmispoloa öisin kun elämä valveillakin on toisinaan niin tuskallista?

Mutta entäs ne hullunkuriset ja jonkinlaisella juonella varustetut unet, joita on yksinkertaisesti vain kiva katsella? Ihan kuin joku antaisi syliin paketin "tässä on käsikirjoitus ja näyttelijät, tee mitä haluat" ja tuloksena on kaikessa järjettömyydessään kohtauksesta toiseen sulavasti etenevä kokonaisuus. Onko näillä oman elämän ohjaustöillä jokin muu kuin puhtaasti viihteellinen tarkoitus?

Ei kommentteja: