Patchcoat-kokoontumisajot
Miimi se osaa ja jaksaa nähdä vaivaa kaikenlaisen kivan järkkäämiseen. Viime viikonloppuna ohjelmassa oli kasvattien kokoontumisajot, joka sisälsi monenlaista toimintaa.
Lauantaiaamu olisi alkanut jäljenajolla, mutta minun kohdalla se vaihtui leivänajoksi. Kuormuriin tuli sen sortin vika, että minut hälytettiin hätiin. Otin pakun ja kohtasin Ripen Selkiellä, jossa vaihdettiin loppu kuorma minun kyytiin ja matkasin leipineni Ilomantsiin. Näillehän ei mahda mitään ja luonnollisesti teen mitä vain, että hommat tulee tehtyä. Sen jälkeen on harrasteiden vuoro.
Pääsin puolilta päivin suoraan ruokapöytään, jonka jälkeen suuntasimme Pärnälle agitreeneihin. Hallin puolikas oli varattu meidän porukalle ja paikalla oli ulkopuolinen, pätevä kouluttaja. Lajiahan en harrasta, mutta osallistuin silti, koska koirat siitä tykkäävät ja tiedän agilitystä olevan hyötyä muita lajeja harrastaessa.
Hippa on kokeillut suurinta osaa agiesteistä. Tällä kertaa suoritimme tavallisia hyppyjä ja putkia. Sain jälleen todisteen siitä, miten tarkkaan koira lukee ihmisen kehoa. On ihan sama, mitä koiralle sanoo ja miten käsillään huitoo, jos rintamasuunta on jotain muuta kuin mitä pitäisi. Kun sain kropan tottelemaan, Hippa meni radanpätkää kuin tyhjää vain.
Entä Nomsa? Puolivuotiasta ei saa vielä hyppyyttää ja kun tämä ipana ei ole koskaan nähnytkään mitään tähän lajiin liittyvää, joten aloitimme ihan alkeista. Asetuin polvilleni hyppyesteen siivekkeen vierelle niin, että se jäi tavallaan jalkojeni väliin ja otin palkkanamit molempiin käsiin. Nomsa sai palkan aina kun hoksasi mennä siivekkeiden välistä puolelta toiselle. Tällä ajetaan takaa sitä, että koira hakeutuu siivekkeiden väliin, jolloin suorittaa hypyn eikä loiki mistä sattuu.
Samaa juttua voisi kotona kokeilla jollain vastaavalla systeemillä, että koira oppii kiertämään eri kohteita.
Toinen kokeiltava juttu oli putki, joka oli aluksi kohtalaisen pelottava. Kouluttaja meni namien kanssa putken toiseen päähän ja minun tehtävä oli saada Nomsa putkeen, jonka läpi menemisestä sai palkan. Putki supistettiin ihan lyhyeksi ja silti minun piti uhrautua ryömimään putken suulle, että sain namilla vedettyä koiran putkeen. Lopulta se sinne meni ja muutaman kerran jälkeen meni ihan luontevasti. Pikkukoiralle paha paikka.
Sunnuntaiaamuna oli tottistreenit Roukalahden kentällä. Kukin sai tehdä mitä halusi ja tarpeen mukaan autettiin, jos oli tarvista. Hippa oli aivan liekeissään, koska viime aikoina olen laiskotellut ihan urakalla tässä asiassa. Eipä tuo koirasta näkynyt, koska se kyllä muisti kaiken osaamansa ja teki tosi hyvin. Varsinkin edessä poispäin peruutus aiheutti ihastusta, mutta on sen eteen työskenneltykin.
Hippa sai häiriöllisen paikkamakuuharjoituksen kun pidin Petjaa paikallaan Miimin ottaessa luoksetuloa. Ei huomauttamista, siinä pysyi kuin tatti.
Nomsa sai myös luoksetulotreenin avustettuna. Vauhtia piisasi perille asti, vaikka häiriötä oli ihan kiitettävästi.
Maahanmenoa olen jauhanut pennulle lähes turhautumiseen asti, mutta lopulta se sen oppi. Ihmettelin tätä jo Hipan pentuaikoina, miten hyppäyksittäin nämä oppivat asioita. Ensin pitää jankata eikä mitään tapahdu, mutta sitten yhtäkkia asia on selvä kuin pläkki. Nyt Nomppis menee vauhdilla maahan sekä istumasta että seisaaltaan. Suorastaan läpsäyttää kyynärpäät maankamaraan.
Tottistelun jälkeen lähdettiin kävelemään Päivilänvaaran kodalle, jossa oli perinteisesti tarjolla makkaraa ynnä muuta. Etupäässä yleistä hulinaa koirien jäätyä ulos ihmisetn ruokailun ajaksi. Siellä ne vetivät rallia kotaa ympäri silloin kun eivät maukuneet ovella ikävissään (lue: makkaranhimossaan).
Minileirillä oli muitakin kauempaa tulleita, mutta en edes yritä muistella koirien, saati ihmisten nimiä. Pääsia, että mukavaa oli ja näki muitakin kuin lähiseutulaisia ja muita usein tavattuja sukulaisia. Varsinkin Peetua ja Mystiä, jotka ovat Nomsan veljiä ja viimeksi pentuaitauksessa nähtyjä. Lystiä riitti nuorimmaisilla kun päästettiin heidät keskenään riekkumaan.
Kamera unohtui kotiin, joten alla olevat kuvat ovat aikaisempaa satoa parin viikon takaa kun Tiina ja Jani Arran ja Nessan kanssa kävivät meillä. Miimi, Petja ja Pami luonnollisesti myös.
Pami pysyi hyvin porukan mukana. Virkeä mummeli!
Nessa-tolleri ja Arra malttoivat pysähtyä poseeraamaan.
On se Nomsakin siellä Hipan ja Petjan jaloissa.
Korvista päätellen Nomsasta yritettiin tehdä Dumboa, mutta kärsä jäi lyhyeksi.
Kuusenkäpy, ihana aarre.
Arra on vuoden ikäinen ja Nomsa puoli vuotta. Todettiin heidät melko tarkalleen saman kokoisiksi.
Lauantaiaamu olisi alkanut jäljenajolla, mutta minun kohdalla se vaihtui leivänajoksi. Kuormuriin tuli sen sortin vika, että minut hälytettiin hätiin. Otin pakun ja kohtasin Ripen Selkiellä, jossa vaihdettiin loppu kuorma minun kyytiin ja matkasin leipineni Ilomantsiin. Näillehän ei mahda mitään ja luonnollisesti teen mitä vain, että hommat tulee tehtyä. Sen jälkeen on harrasteiden vuoro.
Pääsin puolilta päivin suoraan ruokapöytään, jonka jälkeen suuntasimme Pärnälle agitreeneihin. Hallin puolikas oli varattu meidän porukalle ja paikalla oli ulkopuolinen, pätevä kouluttaja. Lajiahan en harrasta, mutta osallistuin silti, koska koirat siitä tykkäävät ja tiedän agilitystä olevan hyötyä muita lajeja harrastaessa.
Hippa on kokeillut suurinta osaa agiesteistä. Tällä kertaa suoritimme tavallisia hyppyjä ja putkia. Sain jälleen todisteen siitä, miten tarkkaan koira lukee ihmisen kehoa. On ihan sama, mitä koiralle sanoo ja miten käsillään huitoo, jos rintamasuunta on jotain muuta kuin mitä pitäisi. Kun sain kropan tottelemaan, Hippa meni radanpätkää kuin tyhjää vain.
Entä Nomsa? Puolivuotiasta ei saa vielä hyppyyttää ja kun tämä ipana ei ole koskaan nähnytkään mitään tähän lajiin liittyvää, joten aloitimme ihan alkeista. Asetuin polvilleni hyppyesteen siivekkeen vierelle niin, että se jäi tavallaan jalkojeni väliin ja otin palkkanamit molempiin käsiin. Nomsa sai palkan aina kun hoksasi mennä siivekkeiden välistä puolelta toiselle. Tällä ajetaan takaa sitä, että koira hakeutuu siivekkeiden väliin, jolloin suorittaa hypyn eikä loiki mistä sattuu.
Samaa juttua voisi kotona kokeilla jollain vastaavalla systeemillä, että koira oppii kiertämään eri kohteita.
Toinen kokeiltava juttu oli putki, joka oli aluksi kohtalaisen pelottava. Kouluttaja meni namien kanssa putken toiseen päähän ja minun tehtävä oli saada Nomsa putkeen, jonka läpi menemisestä sai palkan. Putki supistettiin ihan lyhyeksi ja silti minun piti uhrautua ryömimään putken suulle, että sain namilla vedettyä koiran putkeen. Lopulta se sinne meni ja muutaman kerran jälkeen meni ihan luontevasti. Pikkukoiralle paha paikka.
Sunnuntaiaamuna oli tottistreenit Roukalahden kentällä. Kukin sai tehdä mitä halusi ja tarpeen mukaan autettiin, jos oli tarvista. Hippa oli aivan liekeissään, koska viime aikoina olen laiskotellut ihan urakalla tässä asiassa. Eipä tuo koirasta näkynyt, koska se kyllä muisti kaiken osaamansa ja teki tosi hyvin. Varsinkin edessä poispäin peruutus aiheutti ihastusta, mutta on sen eteen työskenneltykin.
Hippa sai häiriöllisen paikkamakuuharjoituksen kun pidin Petjaa paikallaan Miimin ottaessa luoksetuloa. Ei huomauttamista, siinä pysyi kuin tatti.
Nomsa sai myös luoksetulotreenin avustettuna. Vauhtia piisasi perille asti, vaikka häiriötä oli ihan kiitettävästi.
Maahanmenoa olen jauhanut pennulle lähes turhautumiseen asti, mutta lopulta se sen oppi. Ihmettelin tätä jo Hipan pentuaikoina, miten hyppäyksittäin nämä oppivat asioita. Ensin pitää jankata eikä mitään tapahdu, mutta sitten yhtäkkia asia on selvä kuin pläkki. Nyt Nomppis menee vauhdilla maahan sekä istumasta että seisaaltaan. Suorastaan läpsäyttää kyynärpäät maankamaraan.
Tottistelun jälkeen lähdettiin kävelemään Päivilänvaaran kodalle, jossa oli perinteisesti tarjolla makkaraa ynnä muuta. Etupäässä yleistä hulinaa koirien jäätyä ulos ihmisetn ruokailun ajaksi. Siellä ne vetivät rallia kotaa ympäri silloin kun eivät maukuneet ovella ikävissään (lue: makkaranhimossaan).
Minileirillä oli muitakin kauempaa tulleita, mutta en edes yritä muistella koirien, saati ihmisten nimiä. Pääsia, että mukavaa oli ja näki muitakin kuin lähiseutulaisia ja muita usein tavattuja sukulaisia. Varsinkin Peetua ja Mystiä, jotka ovat Nomsan veljiä ja viimeksi pentuaitauksessa nähtyjä. Lystiä riitti nuorimmaisilla kun päästettiin heidät keskenään riekkumaan.
Kamera unohtui kotiin, joten alla olevat kuvat ovat aikaisempaa satoa parin viikon takaa kun Tiina ja Jani Arran ja Nessan kanssa kävivät meillä. Miimi, Petja ja Pami luonnollisesti myös.
Pami pysyi hyvin porukan mukana. Virkeä mummeli!
Nessa-tolleri ja Arra malttoivat pysähtyä poseeraamaan.
On se Nomsakin siellä Hipan ja Petjan jaloissa.
Korvista päätellen Nomsasta yritettiin tehdä Dumboa, mutta kärsä jäi lyhyeksi.
Kuusenkäpy, ihana aarre.
Arra on vuoden ikäinen ja Nomsa puoli vuotta. Todettiin heidät melko tarkalleen saman kokoisiksi.
Kommentit