Kolmen hyllyn agipäivä

 Tänään oli PoKSin kisat. En muista, onko Nomsa käynyt siinä hallissa ja jos on, ihan pikkupentuna. Käytännössä vieras halli ja vieraat esteet. Juoksimme kaikki kolme, kaksi agirataa ja yhden hypärin. Niiden suunnittelun ja tuomaroinnin takana oli Arto Laitinen.

Ensimmäinen agirata meni ihan pipariksi. Nomsa mennä viipotti esteitten ohi tai väärään suuntaan lähes katastrofaaliseen tyyliin. Onnistuin myös tekemään sen missä olen hyvä eli unohtamaan radan. Viimeksi Nomsa nukkui ensimmäisen radan ajan. Nyt oli hereillä alusta lähtien, mutta ajatusta ei ollut juuri pätkääkään. 

Toisella radalla oli jo vakavammin otettu meininki. Miten lienen töpännyt yhden ohjauksen kun renkaan jälkeisen putken se kipaisi väärästä suunnasta. Kepeille lähti väärästä välistä, mutta otin alusta ja sitten ne meni ihan oikein. Siinä oli jo mahdollisuus tulokseen, mutta mitäpä näitä laskemaan.

Hypärillä diesel oli lämmennyt kivasti. Tässä nähtiin sama keppiongelma, mikä meillä on ollut viime treeneissä eli ei malta mennä loppuun asti. Siihen on onneksi lääkkeet olemassa. Loppupuolella rataa nähtiin se, mikä on ollut odotettavissa. Sonja, jos luet tätä, älä putoa penkiltä nauraessasi. Sattuu vielä. Nomsa nimittäin lähti lapasesta. 

Sonja varoitti jo ajat sitten meitä koutsatessaan, että kunhan minä saan varmuutta (eli jotain tolkkua ohjaukseeni) ja Nomsa sitä kautta vauhtia, minulla on ongelma jos en osaa ohjata tietyllä tavalla. Oli lähestulkoon pieni järkytys, että se hetki koitti näin pian. Suunnittelin radan hyvin ja yli puolenvälin meni kivasti, mutta sitten se vaan levisi. Nomsa lähti kiihdyttämään ja oli matkalla ties minne, mutta onneksi se on kuuliainen ja palasti ruotuun.

Näin kahden kisan perusteella voi jo sanoa, että tämä laji tekee minun pääkopalle tosi hyvää. Annan itselleni luvan epäonnistua ja olla piittaamatta siitä. Ramppikuumeesta ei taaskaan ollut havaintoa. Sanotaan, että ihminen jännittää niitä tilanteita, jotka ovat itselle tärkeitä. Ei pidä täysin paikkaansa. Kyllä tämä on minulle tärkeää. Ei ehkä tässä vaiheessa menestymisen, vaan omien taitojen testaamisen kannalta. Koko laji on meille molemmille niin uutta ja ihmeellistä, että ainakin ohjaaja on intoa täynnä kuin ilmapallo. Niin on koirakin, jos tuota yhtään osaan lukea. 

Päivästä jäi takataskuun hyvä mieli ja paljon opiksi otettavia juttuja. Jatkamme harjoituksia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla