Pyydä positiivisesti, niin saat tarkkaan sen mitä haluat

Uskollinen Passattini siirtyi automaailman ikuisuuteen jo vuosia sitten. Elämäntilanteestani johtuen en ole viime aikoina tarvinnut omaa henkilökohtaista autoa, mutta nyt tarvitsen. 

Perjantaina 8.11. lähdin kaupunkiin sillä ajatuksella, että en poistu sieltä kuin oman auton kuljettajana. Kyllä Joensuun kokoisesta kaupungista pitää löytyä minun tarpeitani vastaava kulkuneuvo. Kriteerini olivat farmarimalli, vetokoukku ja ei ranskalainen. 

Suunnilleen 22 vuotta sitten perheeseen tuli Sitikka. Se vietti palveluksessa vain hetken ja poistui vähin äänin takavasemmalle. En muista, mikä siinä oli vikana, mutta en tykännyt. Niinpä ensimmäinen epäluuloisuuden siemen ranskalaisia autoja kohtaan oli kylvetty mieleni sopukoihin.

Kuljetushommissa olen kuskannut paketteja erääseen isojen autojen korjaamoon, jonka repertuaariin Renault Trucks kuuluu. Pojat ovat siinä samalla sivistäneet minua kyseisen merkin ominaisuuksista. Osia on äärimmäisen hankala sovittaa paikoilleen eli siellä ollaan kummallisten relluinsinöörien aivoitusten uhreja. Jos ikinä tulen tilanteeseen, että joudun hankkimaan kuormurin, se saa olla mitä tahansa muuta merkkiä. En halua kiusata näitä mukavia miehiä yhtään sen enempää kuin pakettikuskin ominaisuudessa olen tehnyt. Toinen epäluulo oli saanut sijansa.

Kuten kuvasta näkyy, mikäs muu kuin Relluhan se siinä pihalla pallottaa. 

Palataanpa taaksepäin. 

Menin ensin Rinta-Joupille katselemaan tarjontaa. Myyjä oli mukava, mutta hän selasi autoja nettisivulta eli saman olisin osannut tehdä kotona. Toisaalta, onhan se kiva kun senkin tekee joku muu. Löytyi Skoda Octavia, vuosimalli oli muistaakseni 2005-2009 tai jotain, mittarissa 194 000 kilometriä. Suht edullinen ja vaikutti ihan hyvältä. Se sijaitsi jossain muualla eli koeajomahdollisuutta ei ollut. Otin tarjouksen autosta rahoituksineen vastaan ja lampsin naapurikauppaan.

Auto Aatamilasta olen kuullut hyvää, ja toisin kuin koko valtakunnan kattava Rinta-Jouppi, tämä on pieni perheyritys. Minua tuli jututtamaan ihastuttava pariskunta ja ennen kuin itse tajusinkaan, istuin jo kuvan Rellun ratin takana. Vuosimalli on 2014, takana yksi omistaja ja karvan verran alle 88 000 kilometriä mittarissa. Vaikutti oikein hyvältä. Aikamme siinä mukavia juttelimme ja vaikka auto oli tuplasti kalliimpi kuin Skoda, rahoitustarjous oli minulle edullisempi. Myyjät saivat myös karistettua ennakkoluulojani, joten pienen liikkeen ystävällinen palvelu teki tehtävänsä ja lähdin kotiin uuden perheenjäsenen ratissa. Nomsa otti auton heti omakseen. Se asemoitui takakontin luo ja sanoi "tämä on minun osastoni, minnekäs lähdetään?" Nyt muutaman päivän kokemuksen perusteella voin sanoa, että ei ole autoa kummempi.

Kuinka moni on kuullut sanonaan "saat sen mitä haluat, mutta saat myös sen mitä pelkäät"? Vaikuttaa järjettömältä, eikö? Tarkemmin ajateltuna siinä on itua.

Tämä on ihan perusmanifestointia eli keskittää ajatuksensa siihen mitä haluaa, ei siihen mitä ei halua. Minä tein juuri näin ja sain sen mitä negatiivisesti halusin. Koirat ja universumi eivät tunne sanaa ei, se on ihmismielen keksimä rajoite.

On jotenkin perisuomalainen tyyli keskittyä negatiivisuuteen, tosin huomaamattaan. Jos esimerkiksi edessä on jokin ulkoilmatapahtuma, olisi mukavampaa viettää se kuivana. Tämmöisen tilanteen alla olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten kuivana säilymistä toivotaan:

 "Toivottavasti ei sada."

Tämä tupsahtaa monen suusta aivan ajattelematta, vaikka saman voi helposti kääntää positiiviseksi:

"Toivottavasti olisi pouta."

Kuka sanoi:

"Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto."

"Ainoa tiedon lähde on kokemus."

Aivan, Einstein. Hän sanoi myös "ajattelen, siis olen", mikä linkittää tyylikkäästi yhteen nuo kaksi aiempaa sitaattia. Me luomme elämäämme ajatuksillamme. Mitä olen, sitä vedän puoleeni. Miksi en ajattelisi positiivisia ajatuksia? Maailma muuttuu vain muuttamalla itseäni.